96. Kirkossako moraalista korruptiota?

Seurasin tässä päivänä muutamana aamutelevisiossa käytävää keskustelua, jossa helsinkiläinen museon johtokunnan puheenjohtaja kertoi moraalisesta korruptiosta museomaailmassa. Tällä kertaa tuossa jutussa ei siis tarkoitettu ortodoksista kirkkomuseota, vaan erilaisia Helsingin taidemuseoita.

Tuo keskustelu oli mielenkiintoinen. Siinä keskustelija väitti tällaisen ilmiön olevan olemassa, mutta kun kysyttiin, onko sitä Helsingin museoelämässä, hänkin ehkä hieman pelkäsi sanoa asioita suoraan ja siksi kaarteli ja kierteli vastaustaan ja päätyi lopulta ilmaisuun, että ollaan menossa sitä kohti.

Käytännöllinen ja mielenkiintoinen tapa väittää ja siinä ohessa kertoa mahdollisia tosiasioita ihmisistä ja asioista kuitenkin samalla syyllistäen ja osittain jopa tuomiten näitä tekoja. Ilman sen kummempia todisteita joistain saatiin melko nopsaan melkein rikollisia ja jos ei rikollisia niin jonkinlaisia syyllisiä kuitenkin. Sillä ainakin he olivat jotain kepulikonsteja mahdollisesti suunnitelleet tai jos ei suunnitelleet, niin ainakin saattavat suunnitella. Tuolla samalla periaatteellahan ennen muinoin isät antoivat kaiken varalta päivittäin pojilleen selkäsaunan: jos eivät ole tehneet pahojaan, niin ainakin ovat suunnitelleet tekevänsä niitä.

Mitäpä jos ajattelisimme asiaa myös kirkon piirissä? Nytkään en ajattele pelkästään kirkkomuseota. Vaan ihan koko kirkkoa. Onko kirkon piirissä moraalista korruptiota? Ainakin joku aika sitten eräs tiiviisti ja läheisesti kirkon piirissä työskennellyt väitti näin sensaatiomaisesti lehtiuutisessa, että korruptiota siis olisi kirkonkin piirissä. Tiedä häntä! Nyt tuo sanoja on joka tapauksessa sitten erotettu töistään.

Määritelläänpä ensin sana korruptio. Nykyiseen moderniin tietokoneistettuun elämäämme tunkeutunut uusi tietosanakirja, Wikipedia, määrittelee se näin:

"Korruptio, (latinaksi: corrumpere, turmelus, pahaan vietteleminen), on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun. Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö, esimerkiksi virkamies lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti."

Korruption eräitä tunnusmerkkejä ovat varmaankin ilmaiset matkat, lounaat, lahjat ja jopa raha, jota jaetaan ns. tiskin alta, salaa, muilta piilossa. Jakajana on yleensä joku kolmas osapuoli. Korruption kohteella, korruptoituneella työntekijällä on tekemistä tämän kolmannen tahon kanssa - hän esimerkiksi ostaa työpaikalleen tai työnantajalleen jotain jostain tai hankkii muita palveluja - ja tuo kolmas osapuoli vaikuttaa noihin valintoihin, jotta hän suosisi tätä.

Mutta entäpäs jos maksajana onkin oma työnantaja? Jos työntekijä saa näin yksityistä etua säännösten vastaisesti. Jos hän toiminnallaan - vaikkapa vaikenemalla työpaikan / pomon ongelmista, väärinkäytöksistä, laittomuuksista, säädösten vastaisesta toiminnasta - vaikuttaa jotenkin siihen, että hän saa matkoja ulkomaille tai jotain muuta lähes palkaksi katsottavaa etua työssään ilman, että siihen olisi oikeastaan työnantajan taholta tai taikka etenkään hänen edustamansa yhteisön taholta sen kummempaa tarvetta. Ne eivät siis oikein satu millään työnantajan intresseihin, eivätkä palvele omaa taloa tai koko työyhteisön osaamista ja ovat siis enemmän tuota määritelmässä mainittua yksityistä etua, josta esimerkiksi pitäisi maksaa veroluonteisia maksuja. Mikkelissä verottaja puuttui näihin asioihin ihan äsken kaupungin kohdalla: liian suuriin synttäri-, läksiäis-, ym. lahjoihin, jopa joihinkin matkakorvauksiin ja muihin ns. henkilökuntaetuihin (vaikka ilmaislippuihin sporttiklubiin), jotka ovat suurelta osin veronalaista palkkaa, josta ainakin työnantajan tulee maksaa joitain maksuja.

Tuolla tavalla ajateltuna mieleeni tulee useitakin asioita, joiden voisi ajatella olevan korruptiota kirkonkin piirissä. En tosin ole oikea ihminen määrittelemään, onko se sitä oikeasti. Siltä vain minusta joskus tuntuu. Mitä nuo sitten voisivat olla? Millaisia asioita kirkon piirissä voisi katsoa olevan jonkinlaista korruptiota?

Jos asiaa ajattelee ahtaasti, niin papiston lähes kaikki työ hipoo tuota korruptiomääritelmää. Hehän kulkevat toimituksesta toimitukseen lihapatojen ääreltä täytekakkukahveille, mutta ei kai kukaan normaali ihminen voisi pitää tuota korruptiona. Voisi toki - jos omaisi samanlaisia ajatuksia, kuin tuo museon johtokunnan puheenjohtaja. Siis ajatella niin, että ainakin se voi johtaa moraaliseen korruptioon, niinhän hän ajatteli. Itse näen ongelman enemmän vain esteettisenä ongelmana: pappiressukat lihovat liikaa juostessaan (noin siis vain sanaleikkinä) noissa tilaisuuksissa hyvien ruokien, karjalanpiirakoiden ja karjalanpaistin (jota muuten nykyään nimitetään jossain eteläsuomalaisissa karjalais-ortodoksisuutta vieroksuvissa paikoissa 'luovutetun alueen lihapadaksi') sekä leivonnaisten ääressä päivät pitkät. Itse pitäisin tuollaista mässäilyä jo jossain vaiheessa jopa riesana. Syödä nyt karjalanpaistia joka päivä! Ja ongelma se on kai papille siinäkin mielessä, ettei lihava pappi ole oikein oivallinen esimerkki laumalleen paastoavasta paimenesta.

Mutta noista ilmaisista matkoista voisi löytyä enemmänkin. Muistan aikoja, jollain seurakuntien papeilla, usein kirkkoherroilla tai muuten johtavassa asemassa olevilla oli tapana tehdä oma lomamatkansa yhdessä seurakuntalaisten kanssa jonnekin kauas työmatkana, ns. seurakuntamatkana. Tai joskus se saattoi olla koulutus- ja opintomatka yhdessä kollegoiden tai muiden samanlaisten kanssa. Siinä oli monta etua: matkaa ei tarvinnut maksaa itse, siitä sai työaikaa eli usein samalla päivärahat, jotka ulkomailla ovat normaalia suuremmat. Eläminen tuli halvemmaksi ja palkkarahaa jäi käytettäväksi muuhun mukavaan. Ja mikä vielä mukavaa: oma loma-aika ei kulunut, sillä matkahan oli lähes työtä vuorotta. Päinvastoin, ylimääräisiä vapaapäiviä kertyi roppakaupalla ylitöistä, joita tosin ei kaikilla ns. työajattomilla olisi ollut edes oikeutta merkitä tai laskea hyväkseen. Vaimokin saattoi joskus päästä mukaan matkalle, jos oli kanttori (virkamatka) tai jos ryhmä oli riittävän suuri (ryhmän koosta johtuva ilmaismatka). Ja saatava hyöty sen kun vaan tuplaantui.

Moni tuollaisen matkan tehnyt saattaa nyt ärähtää, sillä eivät nuo matkat aina lomamatkoja olleet, vaan kovaa työtä matkanjohtajana ja järjestelijänä. Näin saattoivat ollakin, joitain tarinoita olemme matkoilla olleilta saattaneet kuullakin. Mutta sekin riippui varmaan ihmisestä, seurueesta ja itse matkakohteesta. Kyllä itse näkisin, että matka silloin tällöin - ehkä kerran viiteen tai kymmeneen vuoteen - saattaisi olla noinkin, mutta jos - hyvä ettei - melkein joka toinen vuosi tai joka vuosi tai joskus useammankin kerran vuodessa. Silloin minulla ainakin heräisi epäilyksensä.

Kuten tuosta esimerkistä voi huomata, korruptiota saattaa olla toki kirkonkin piirissä. Se saattaa olla samanlaista kuin muualla tai omanlaistansa. Se saattaa olla pienempää rahallisessa mielessä, näpertelyä tai sitten ei, jos asiaa katsotaan pitkällä aikajänteellä. Se saattaa olla eräänlaista "suurperheisten pienipalkkaisten" (tässä tuo ilmaus tarkoittaa palkan osalta lähinnä Helsingin ulkopuolisia) veronkiertoakin - ylimääräistä palkkaa, johon verottaja ei pääse tarttumaan. Se saattaa olla vaikka mitä - siis miksei vaikka tuota alussa mainittua museon johtokunnan puheenjohtajan mainitsemaa moraalista korruptiota.

Joku voisi ajatella myös, että eräänlaista korruptiota tai ainakin moraalista korruptiota on myös ns. "hyvä-veli-järjestelmä", joka löytyy toki kirkostakin. Kaverille järjestellään suhteilla erilaisia hyödykkeitä: töitä ilman lomautuksia, muita taloudellisia etuisuuksia, vihreämmän oksan elää, alihankintoja projekteissa, mitä nyt sitten keksitäänkään ja tietysti noita edellä mainittuja rahakkaita "työmatkoja". Joskus ollaan sellaisessa asemassa organisaatiossa, että sillä voidaan vaikuttaa vahvasti vaikka erilaisiin hankintoihin tai vaikka henkilövalintoihin: mikä/kuka valitaan ja mihin valitaan ja kuka syrjäytetään, vaikka hakijoissa olisi päteväkin. Tuollainenkin varmaan olisi sitä moraalista korruptiota ellei sitten jo ihan rappiota, jos sitä kirkonkin piirissä olisi.

Ajattelin nyt tällä kertaa jättää tämän jupinan pohdinnoista pois kokonaan kirkkomuseon ja sen piirissä mahdollisesti tapahtuneet ongelmat - nimitetäänpä niitä sitten korruptioksi tai omistajan lepsuiluiksi tai miksi niitä nyt kukakin haluaa nimittääkään, joku jopa rakkaudeksi kirkkoa tai jotain muuta asiaa kohtaan. Niistä lienee kirjoitettu ja puhuttu ihan kyllin ja lopputulos on jossain mielessä ollut koko ajan sama nolla. Ainakin konkreettisten - kirkon varsinaisen perustyön, ihmisten pelastamisen, kannalta merkittävien tulosten suhteen. Sen sijaan saamme varmaankin laittaa useampia nollia ja muita numeroita, suuria lukuja, sen efektin eteen, kun puhutaan joistakin tuollaisten toimintojen taloudellisista vaikutuksista koko yhteisölle, siis tuollaisen toiminnan aiheuttamista kuluista asioiden todellisille maksajille, kirkon jäsenille, seurakuntalaisille ja seurakunnille.



HAP
happy