Pieni, mutta tehokas ja tiedottamisen ilmi selvästi hyvin hallitseva joukko vapaa-ajattelijoita lähetti Keskitalon blogissaan kertoman tiedon mukaan eroakirkosta.fi -sivuston kautta tiedotteen medialle, jossa ennakoitiin vuoden lopulla tapahtuvaa kirkosta eroamisen vyöryä. Siis ennakoitiin. Siinä vaiheessa mitään tiedotteen mukaista toimintaa ei vielä ollut siinä laajuudessa tapahtunut. Tiedotteella haluttiin luoda mielikuva ennakolta. Mielikuva eroamisbuumista, kuten silloin joskus homokeskustelun tiimoilta. Mielikuva siitä, että nyt on taas hyvä aika erota, eroa siis sinäkin vielä tämän vuoden (2013) puolella ja liity mukaan tuohon joukkoon tummaan.
Kuten Keskitalo kirjoituksessaan toteaa: suomalainen media nappasi koukun matoineen ja lukuisissa lehdissä ja sähköisissä medioissa tuo vapaa-ajattelijoiden tiedote meni läpi, että paukahti. Suuressa osassa vielä sellaisenaan sanasta sanaan.
Tuollaisesta tiedottamisesta saisi moni kirkko tai organisaatio ottaa mallia. Se on tehokasta tiedottamista. Vajaan 2000 jäsenen yhteisö saa valtaosan mediasta hyppimään pillinsä tahtiin. Tosin meillä on valitettavasti jo joukko medioita, joita ei siihen suuremmin tarvitse käskeä. Ne hyppivät lähes riemusta saadessaan tällaisia tiedotteita etenkin suurten kristillisten juhlien aikaan. Tällaisia ovat mm. Helsingin Sanomat ja vaikuttaisi, että YLEkin alkaa kohta olla samankaltaisissa asemissa kärkkymässä tämän ryhmän viralliseksi äänenkannattajaksi pääsyä. Harmi!
Keskitalo analysoi tilannetta mainiosti kirjoituksessaan. Hän toteaa lakonisesti, että on ihan oikein, että tällaisista tiedotteista tehdään uutisia, mutta, mutta, mutta ...
Tarkistettiinko noissa julkisissa ja ammttitoimittajien työstämissä medioissa tiedon oikeellisuus. Näemmä ei, vaan tiedote päästettiin läpi seulan ilman ns. journalistista arviointia ja kommentteja, vaikka journalistin ohjeissa, noissa toimittajien itse tekemissä periaatteellisissa eettisissä ohjeissa selkeästi sanotaan: ”Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.”
Keskitalo kysyykin ihan oikein, miksi media lähti mukaan tällaiseen ennakoivaan tiedottamiseen kiistanalaisessa asiassa ja miksi mediat toimivat vain - kuten hän sanoo - jonkinlaisina "mekaanisina tiedonvälittäjinä ilman kritiikkiä".
No vapaa-ajattelijat hykertelevät ja voivat todeta: "Tavoite saavutettu." Viesti toimi niin, kuin oli suunniteltu ja sai aikaan sen, mitä he halusivat. Laajaa keskustelua, hälinää ja hätäisiä ratkaisuja. Nykyiset ihmiset kun kaikesta huolimatta tällaisissakin asioissa ovat melkoisia laumasieluja. Suurelle osaa heistä kun riittää kirkosta eroamisen syyksi vaikka se, ettei jonkun naama miellytä. Nykyisin monikaan ihminen ei kuulu kirkkoon oman pelastuksen tai Jumalan vuoksi. Ei, ei, kun joku päiviräsänen ajattelee ääneen jotain homovastaista tai silloin, kun joku toinen puhuu antifeministisiä ajatuksia, sanoo vastakkaisen mielipiteensä luterilaisten naispappeudesta tai peräti kertoo jostain Raamatussa opetetusta, vaikkapa "susiparina" elämisestä tai jostain muusta, jota kirkko nimittää synniksi. Silloin erotaan, kun joku siihen vielä kehottaa. Liittyä voi sitten takaisin lyhyeksi aikaa, jos joskus tarvitsee jotain palveluksia, avioliittoon - vai onko se enää sen niminen - vihkimistä, kastetta, hautajaisia, hautapaikkaa.
Taustalla on tietysti sekin tosiasia, että tuo esimerkiksi ottamani kirkko taitaa jo valmiiksi olla melkolailla sisäisesti hajalla, kun sen sisältä on noussut mm. erilaisia "profeettoja" kertomaan, miten uskontoa harjoitetaan ja keille sitä pitää ja saa tarjota ja keiltä se pitää kieltää kokonaan.
Edelleen tuossa blogiartikkelissaan kansliapäällikkö Keskitalo toteaa, että tottahan toki kirkosta eroamisista ja siihen liittyvistä asioista saa ja kenties pitääkin kertoa mediassa, mutta mieluusti omien arvojensa ja etiikkansa mukaisesti, ei aivottomana megafonina.
Ei tainnut Keskitalo kuitenkaan käyttää tuota aivoton-sanaa, se lipsahti minulta, mutta menköön nyt.
Itseäni suututti tuollainen kohtuuton ja mittasuhteiltaan aivan päätön koheltaminen tuon eroamisasian tiimoilta ja päätin tehdä asialle jotain. Harmitti sekin, että kirkollinen media - etenkin tuolla toisen valtionkirkon puolella - meni koukkuun ja matoon täysillä mukaan. En ymmärtänyt, miksi. En olisi tosin ymmärtänyt sitä silloinkaan, vaikka asia olisi ollut sillä hetkellä ihan tottakin. Miksi ihmeessä kirkollisen median pitäisi mennä tuollaiseen mukaan ja toitottaa asiaa kovaan ääneen koko maailmalle? Ja lisäksi - ikään kuin rusinana pullassa - kun oman ortodoksisen kirkon tiedotus ei tiedottanut - ihan oikein muuten ja plussat siitä heille - naapurikirkon tiedotus hoiti senkin asian ortodoksien puolesta. Sanoisin, että lähes tragi-koomista.
Päätin laatia asian tiimoilta myönteisen uutisen, koska omassa kirkossamme tosiaankin tänä vuonna kirkkoon liittyneitä oli enemmän kuin siitä eronneita, mikä minusta on kaiken tämän karuuden keskellä mukava asia. Syynä tuohon niukkaan lisäykseen oli muun muassa maahanmuuttajien runsas liittyminen, ja ihmisiä hekin muuten ovat. Ihan hyviä ovatkin. Jotenkin silläkin vain haluttiin - myös ortodoksien parissa - vähätellä: "No nehän olivat vain maahanmuuttajia." Ei siis kai ihan oikeita kirkkoon liittyjiä ollenkaan, vai? Edelleen - kovin, kovin ärsyttävää, jota moni sanoja itse ei edes piilorasistiseksi kokenut.
Paikka, jonne tuon asenteellisen ja tarkoitushakuisen ja sanoisinko rehellisesti jopa provokatoorisen "uutisen" tein on onneksi ihan yksityinen sivusto, joka kaikesta huolimatta huoli sen sivuilleen. Mutta mitäpä siitä seurasikaan? Hirveä kalabaliikki siitä, että mielipide ja uutinen sekoitetaan jälleen noiden sivujen uutisissa ja monta muutakin herjaa, jotka saivat minut toki ajattelemaankin - ainakin hieman - mutta pääasiassa ne saivat minut joko hymyilemään tai ajoittain jopa tyrskähtelemään nauruunkin asti. Totesin varmaan jossain vaiheessa - sen myönnän - ilkeästi: "Osui ja upposi!" ja nautin palkaksi lasin hyvää valkoviiniä ja palan kokonaisilla hassel-pähkinöillä täydennettyä suklaata. Ne pähkinät rapistessaan hampaissa muistuttivat samalla minulle, ettei elämä ihan pelkkää suklaata ole.
No opinko kuitenkin tuosta jotain? Savolainen sanoisi, että "suattaapa ollakkii, että opin tai sitten en oppina", mutta en kai minä, kun karjalainen olen. Siis ainakaan siis sanoisi noin.
Sen nyt kuitenkin ainakin opin, että samanlaisia julkisen median koukutettavia me hurskaiksi ja kaikkitietäviksi tekeytyvät ortodoksitkin olemme. Ja samanlaisia todella asenteellisia ja jopa tarvittaessa jopa piilorasistisia kuin keskivertoihmiset yleensä ovat.
Ja sen opin myös, että tällaisen pienen, mitättömän ihmisen ei pitäisi mennä pelleilemään eroakirkosta.fi-tiedottajien ja vapaa-ajattelijoiden huuhaa-tiedotteiden parissa ja niiden asioista. Niihin pitäisi minunkin kai näiden sekularististen ortodoksisuuden "asiantuntijoiden" mielestä suhtautua vakavasti ja pyrkiä jopa julkaisemaan noiden huuhaa-ihmisten uutisia noilla yksityisillä sivuilla. No way! Ne ovat ortodoksiset sivut ja niitä toimitetaan ensisijaisesti ortodoksisella asenteella ja vasta toissijaisesti journalistisin periaatteiden mukaisesti. Eettisesti toki, koko ajan. Pääprokuraattori ei sallisi tuollaista kirkon pilkkaamista noilla ortodoksisin periaatteiden mukaan toimivilla sivuilla. Onneksi.
Mielelläni olisin toki nähnyt sen raivon ja kiihkon, joka itseeni kohdistui, kanavoituvan mieluummin sylttytehtaalle. Mutta kuten sanoin, en toki pahoittanut mieltäni enkä repinyt ihokastani kovastakaan - hyvä etten sanoisi ansaitusta - kritiikistä, vaan enemmänkin hymähtelin tilanteelle. Ja kaikesta huolimatta pitää myös muistaa, että oli melkoinen joukko ihmisiä, jotka tajusivat asian ja pitivät (Like) vaikkapa Facebookissa - tuossa kaiken kansan "totuuden kertovassa" tiedotusvälineessä - mielipiteestäni ja tajusivat ilmeisen provokatoorisen protestikannanottoni ja tulivat siihen ilkamoiden mukaan.
Kyllähän minä tietysti siinä ohessa opin muutakin. Senkin, että miten vaikka kirkon ja seurakuntien tiedotus toimii nyt, kun arkkipiispakaan ei ole tehnyt mitään pitempiä ulkomaan matkoja, joista olisi voinut kertoa. Ja kun seurakuntien papit ovat olleet viimeaikaisten joillain paikkakunnilla paljastuneiden kauheuksien esille tultua sanan mukaisesti kuin "kusi sukassa", eikä sieltäkään oikein löydy tiedotettavaa.
Mistä siis virallisen organisaation tiedotus tässä tilanteessa kertoisi? Siitä tuli täydet plussat, kun ei mennyt lankaan ja kirjoittanut yhtään mitään tästä kirkosta eroamis-huuhaasta. Sattumalta vai tarkoituksella? En tiedä. Mutta mistä sitten kirjoitettiin? No vaikka taidenäyttelyistä, konserteista, kirkollisista muistopäivistä, jne. sillä eihän virallisen tiedottamisen työsarkaan oikein näytä kuuluvan tutkiskella, mitä muualla ortodoksisessa maailmassa tapahtuu, puhumattakaan, että siitä kerrottaisiin jotain suomalaisille. Ja kuten jo taisin jossain sanoa, kun piispatkin ovat nyt kirkolliskokouskähinöitten jälkeen keskenään kuin kissat ja koirat ja kun kunkin piispan hovi lymyilee kuka missäkin meren tai järven rannan pusikoissa, ei piispoiltakaan oikein muuta järkevää tiedotettavaa tule kuin uudelleen editoidut tai avustajien esi- ja aukikirjoittamat joulutervehdykset. Mutta eipä sekään oikein pitkälle riitä, kun tuo Kristuksen syntymäjuhlakin on vain kerran vuodessa.
Senkin melkein opin, että taitaisi olla viisautta jättää jälleen koko "Colosseum" susille (toim. huom. viittaus ilmeisesti Timo Eskolan uuteen kirjaan "Sudet saarnatuolissa") , mutta karjalaisena evakkojen lapsena en oikein siihenkään suostu. Johan 600-luvulla elänyt teologi Beda Venerabilis sanoi: "Niin kauan kuin Colosseum pysyy, pysyy Rooma; Kun Colosseum kaatuu, kaatuu Rooma; Kun Rooma kaatuu, kaatuu maailma." Joten katsotaan nyt ainakin joku aloitettu "keissi" loppuun ja sitten saavat vaikka oman kirkkoni ammattilaiset (jos niitä nyt jostain siihen hätään löytyy) tai miksei vaikka muidenkin organisaatioiden vastaavat tehdä omia juttujaan ja yleiseen mielipiteeseen sopivia, hajuttomia ja mauttomia, näkymättömiä, laillisia tai laittomia töitään mielin määrin. Minulla kun ei tässä tämän hetkisessä elämässäni valtion elättinä suurtakaan hätää ole, kävi niin tai näin. Pomo ei hengitä niskaan, eikä potkut ole uhkana, vaikka tekisin hommiani hutiloiden, kunhan teen sitä, mitä sitten milloinkin teenkin, laillisesti ja sydämellä. Tuo ensimmäinen tuntuu aika ajoin hävinneen kirkkomme nykyisestä repertuaarista. Mutta omalla kohdalla rahaa tulee tavalliseen, normaaliin ja kohtuulliseen elämiseen tarvittava määrä ja lämpöä riittää - niin kotona kuin ihmissuhteissa siellä, missä siihen on tarvetta. Olisipa näin kirkossakin!
happy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.