Tarina kai alkoi viimeksi siitä, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti keskustelleensa puhelimessa Venäjän presidentti Vladimir Putinin kanssa ja ilmoittaneensa sitten USA:n presidentti Barack Obamalle, että Putinin ote todellisuudesta on heikentynyt ja että hän elää "toisessa maailmassa". Varmaan melko oikea analyysi, mutta analyysin oikeus riippuu ehkä hieman siitäkin, miten tuon kerrotun viestin ymmärrämme itse kukin.
Mutta mennäänpä ensin noihin muihin, joilla mahdollisesti on "tajunta jossain muualla todellisuudessa". Vastikään Istanbulissa tai oikeastaan se on Konstantinopoli, missä kokoontui suuri joukko ortodoksisia kirkkojen päämiehiä. Muuten ihan sovussa, paitsi yhden kirkon johto ei ollut paikalla "tässä todellisuudessa" riideltyään jo jonkin aikaa, kuka sitä kirkkoa oikein oikeassa todellisuudessa johtaa.
Toisen kirkon johto kadotti todellisuuden tajunsa kokouksessa silloin, kun se ryhtyi pohtimaan termejä "Buenos Airesin piispa" vs. "piispa Buenos Airesissa" ja laittoi koko tuon muuten niin hienon kokoontumisen ja sen herkät tulokset ja päätökset vaakalaudalle ja jättäytyi pois allekirjoitusseremonioista ja jopa yhteisestä jumalanpalveluksesta, kiukutellen siis Jumalallekin. Siis ihan loppujen lopuksi vain yhden piispan tittelin vuoksi, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Osoittaa melkoista "toisessa todellisuudessa" elämistä. Ja osoittaa se minusta tosin aika lailla muutakin.
Tämä vieraantuminen ei nyt noilla ortodoksisilla piispoilla ole oikeastaan mikään ihme. Kun heti piispaksi valintansa jälkeen he ovat saaneet kokea koko ajan melkoista kirkollista "hulabaloota" ja henkilöön käypää palvontaa, jollaisen kohteeksi ortodoksisessa kirkossa sen vanhan, hierarkisen perinteen vuoksi piispa aina joutuu. Piispalla pitää olla melkoisen "terve pää", jotta kestää kaiken tuon. Niin - ja muistaa, että hänkin on ihan samanlainen kuolevainen kuin me muutkin, eikä suinkaan seuraava Jumalasta. Tai kuten tuolla erään toisen kirkon piirissä - peräti Kristuksen sijainen maan päällä. Eipä todellakaan, vaikka mukava mies onkin.
Kun katseli noita vanhoja parrakkaita patriarkkoja ja arkkipiispoja Konstantinopolin kokouksessa, aika moni alkoi ilmiselvästi olla jo "siinä iässä", että tavallisimmin tuon ikäinen ihminen siirtyy johonkin hoitolaitokseen ja sivuun omilta töiltään muiden huollettavaksi. Näillä piispoilla kun ei kuitenkaan ole virallista eläkkeelle siirtymisikää ja useimmat eivät ole tehneet sitä kuuluisaa "vesilasitestiä" ja kokeilleet, jättääkö sormi vesilasiin kuopan, niin vaatii melkoista itsetutkistelua tehdä tuollaisia päätöksiä. Sellaisiakin tosin onneksi on. Tuossa Konstantinopolin kokouksessakin joku vanhimmista ja sairaimmista taisi jopa jo nukahtaa mitra päässään kirkon tuolille. Erottui rivistöstä, mutta onneksi ei pudonnut tuolilta. Liekö ollut sidottu varmuuden vuoksi tuoliinsa.
Eli melko perustellusti voinee sanoa, että aikamoinen joukko noista pyramidin huipulla olevista, nokkimisjärjestyksessä ensimmäisinä olevista piispoista on poissa tästä todellisuudesta - kuka minkäkin syyn vuoksi.
Tänään saimme lukea taas keltaisesta mediasta, että yksi entinen presidentti ei ole vielä - ainakaan omissa puheissaan - huomannut, että hänet on laitettu syrjään maan johdosta ja jopa etsintäkuulutettu. Puheet ovat todella jostain kaukaisesta satumaailmasta, jollaista ei onneksi ole ollut olemassa enää miesmuistiin. Paitsi tietysti joidenkin toisten lähes samassa todellisuudessa elävien mielessä - mutta vain mielessä - siis ei oikeasti tai ainakaan pysyvästi.
No entäs se meidän oma todellisuutemme. Olen seuraillut erilaisista syistä johtuen viime aikoina ahkerasti mm. joidenkin suomalaisten uskonnollisten medioiden tiedotusta, ja tekeepä melkein mieleni väittää, että sielläkin löytyy melkoinen joukko tiedotuksen kanssa hääriviä - muitakin kuin ehkä meikäläinen - joilta tuo oikea tai edes mahdollisimman todellinen todellisuus on hämärtymässä tai jo kokonaan mennyt. Asia saikin minut silloin pohtimaan tilannetta ihan tosissaan. Pitäisikö tässä huolestua?
Oma analyysini on - kaikesta huolimatta ja samalla pyydän anteeksi kritiikkini kohteeksi joutuvilta - että ainakin eräiden vapaakirkollisten ja lahkojen uskonnollinen todellisuus on karannut jo aikaa sitten jonnekin ja organisaatio porskuttelee täyttä päätä hengissä vain noiden "todellisuutensa menettäneiden" ihmisten voimalla. Asia samalla kauhistuttaa minua, mutta samalla se tuo mieleeni jonkinlaisen karmaisevan säälinkin tunteen. Miksi heille ei voisi kertoa totuutta?
No - menepä kertomaan totuus putineille, janukovitšeille, patriarkoille tai vaikka lahkolaisille saarnamiehille, joka kertoo ympärilleen kokoontuneelle hurmioituneelle, todellisuudesta erkaantuneelle kansalle - ihan tosissaan vielä - että Jumala sanoo sinulle kyllä, pitääkö haaviin laittaa rahaa vai jättää laittamatta. Luuletko tosissaan, että hän uskoo sinua? Tai minua? Tai meitä - oman todellisuutemme kadottaneita, oikeasta maailmastamme vieraantuneita.
happy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.