Lammilla sijaitseva Athossäätiön Pyhän Kosmas Aitolialaisen kappeli ruokalan vieressä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Vietin pidennetyn viikonlopun keskiviikosta lauantaihin ystävien ja perheenjäsenten kanssa Helsingissä ja vähän muuallakin Etelä-Suomessa ja kohtasin niin unelmia, pilvilinnoja kuin myös toteutuneita haaveita. Sellaiset omalle kohdalle osauneet toteutuneet unelmat antavat muuten hurjasti onnellisuutta, energiaa ja uutta käyttövoimaa meille väsyneille ihmisille.
Vierailin torstaina Hämeenlinnan Lammilla, jonne ryhmä ortodoksisia ihmisiä on rakentamassa omaa unelmaansa, lähes pilvilinnaa. Kävin Kaikkien Athosvuoren Pyhien Perintösäätiön eli lyhyemmin Athossäätiön, Lammilla, Ronnin kylässä sijaitsevan, lakkautetun Pääjärven kuntoutuskeskuksen paikalle perustetussa ortodoksisessa yhteisössä.
Athossäätiön perustivat vuonna 2012 elokuussa Pyhän Kosmas Aitolialaisen veljestön aktiivit toimijat. Tuo taustayhteisö, veljestö, taas perustettiin Joensuussa vuonna 2001.
Veljestöllä on oma kirjakauppa, Filokalia, joka ensiksi oli fyysisesti Joensuussa, mutta siirtyi sitten alueen kaupan jälkeen Athossäätiön uusiin tiloihin Lammille ja sieltä käsin se toimii nyt myös ortodoksisena verkkokauppana, josta saa laajalti mm. laadukasta ortodoksista kirjallisuutta.
Athossäätiön alueen kartta, josta selviää mm. rakennukset ja sijainti Pääjärven rannalla. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Tuo vanha Pääjärven kuntoutuskeskus on valtava ja vaikuttava kokonaisuus, niin alueena, rakennusten lukumäärän ja etenkin niiden laadun suhteen. Sen katsominen sykähdyttää ja pysäyttää. Alue, joka siirtyi Athossäätiön haltuun on kooltaan hieman yli 30 hehtaaria ja siellä on noin 25 melko hyväkuntoista rakennusta, joissa on asuin- ja muita neliöitä lähes 18 000. Säätiö omistaa uimahallin, liikuntasalin, kerrostalon, jossa on nelisenkymmentä asuntoa, useita rivitaloja, vanhan kartanon, erillisiä keskusrakennuksia, siis entisiä hoitoyksikköjä, joissa kaikissa on lukuisia huoneita ja kaikenlaisia muita yhteisiä tiloja: vessoja, saunoja, suihkuja, olekselutiloja. Päärakennuksessa on toimistotiloja, sairaalatila, lääkärien vastaanottotiloja, hammaslääkärin työtila ja löytyypä alueelta sekä hevoshaka että tallikin, mutta myös erillinen koulurakennus oppilaille. Rakennuskompleksissa on lämpökeskus, ruokala ja keittiö, joka pystyy tilojen puolesta ruokkimaan vaikka 1000 ihmistä päivässä. Pääjärven rannassa on ihana rantasauna ja kaikki tiet, jotka puikkelehtivat laajalla alueella pitkin ja poikin ovat asfaltoidut, jotta niillä voitiin aikanaan liikkua myös pyörätuoleilla.
Uimahallin altaassa ei nyt ole vettä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Alueella työskenteli vielä 2000-luvun alussa yli kolmesataa ihmistä ja he hoitivat hieman suurempaa vammaisten lasten ja nuorten ryhmää. Paikka ja alue saneerattiin vuosituhannen alussa, mutta jo parin kolmen vuoden kuluttua siitä koko kuntoutuskeskus lakkautettiin.
Alueella on nyt uuden omistajan toimesta jo valmiina yksi ortodoksinen kappeli ja kahta rakennetaan koko ajan. Ajatuksena on perustaa rakennuskompleksiin sekä ortodoksinen miesluostari että myös erillinen naisluostari. Mitä muuta alueelle sitten tulee on koko ajan tiukassa ja kiihkeässä harkinnassa. Se voisi olla esimerkiksi jotain sosiaaliseen hoitotyöhön liittyvää: vanhusten vanhainkoti ja asumisyksikkö, hoivayksikkö tai jopa saattohoitoyksikkö. Tilat on jo valmiina, tarvitaan vain palvelujen tekijät ja hoidettavat. Koska alueelta löytyy koulukin, sinne voisi perustaa vaikka ortodoksisen yksityisen koulun. Sinnekin tarvitaan vain opettajat ja oppilaat. Asunnot ja koulutilat löytyvät jo. Paljon jo on, mutta oleellisin puuttuu vielä.
Suuresta laitosruokalan keittiöstä löytyy tilaa ja laitteita suuremmankin joukon ruokkimiseen. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Alueella on jo järjestetty erilaisia taidenäyttelyjä ja seminaareja ja lisää tulee koko ajan. Fokus eli jonkinlainen toiminnan ydinajatus on vahvasti Kreikassa sijaitsevan Athoksen ympärillä: sen ajatus- ja aatemaailmassa, sen tavoissa ja opetuksessa. Kuten Säätiön perusideassakin sanotaan: säätiö pyrkii toteuttamaan tarkoitustaan mm. järjestämällä yhdessä muiden Athosta arvostavien tahojen kanssa seminaareja, kokoontumisia, esitelmätilaisuuksia ja näyttelyitä, kutsumalla Athosvuoren munkkeja vierailulle Suomeen, järjestämällä pyhiinvaellusmatkoja Athokselle ja muihin ortodoksisiin luostarikeskuksiin sekä edistämällä keskeisen ortodoksisen kirjallisuuden julkaisemista erityisesti Athosvuoreen liittyen.
Mielenkiintoiseksi tuon toiminnan tekee omalla tavallaan tietoisuus myös siitä, että meillä Suomessa on jo entuudestaan kaksi ortodoksista yhteisöä, kaksi virallista luostaria, joista toinen, Valamo, keskittyy vahvasti toiminnassaan myös yhteistyöhön venäläisen ortodoksian kanssa. Nyt tämä uusi yhteisö Lammilla, ei vielä kuitenkaan virallinen luostari, mutta jossain määrin luostarinomainen yhteisö, keskittyy toiminnassaan vahvasti kreikkalaiseen ortodoksiaan. Se luo mielenkiintoisia ulottuvuuksia, mutta varmasti myös haasteita.
Mielenkiintoiseksi ja samalla haastavaksi toiminnan Lammilla tekee varmasti myös moni muu asia, vaikkapa se, että ortodoksinen populaatio Suomessa on varsin pieni: hieman yli yksi prosentti väestöstä eli jonkin verran yli 60 000 ortodoksista asukasta koko maassa. Siitä on viimeisten vuosikymmenien aikana riittänyt noin 10 munkkia Valamoon ja 10 nunnaa Lintulaan. Mistä saadaan riittävä määrä asukkaita Lammille niin nunna- kuin munkkiluostariinkin?
Haasteita tuolla Lammilla riittää vaikka muille jaettavaksi: alueen ylläpito maksaa, lämmitys, sähkö ja monet muut ylläpitoon, korjaamiseen ja huoltoon liittyvät toimet eivät ole ilmaisia, vaikka ne tekisi talkoolaisjoukko vapaaehtoisvoimin. Veljestö tai sisaristo ei yleensä tuota rahaa, jolla aluetta ja luostaria voisi ylläpitää. Siihen tarvitaan "liikeidea" tai sitten runsaasti lahjoituksia. Luostariväki on sitten "halpaa työvoimaa", sikäli kun heitä sitten sellaiseen käytetään. Pelkät maailman puolesta rukoilevat munkit tai nunnat eivät tuota, jotain konkreettisempaakin on tehtävä ja se ei yksistään voi olla toisten paikan asukkaiden, munkkien, nunnien, talkooväen palvelemista, sen pitää olla jotain tuottavaa, jolla toimintaa voidaan ylläpitää.
Mutta alueella on omat vahvuutensa, jota se voi hyödyntää ja jopa tai etenkin myydä: koko se valmis vaikkapa juuri hoivatyöhön sopiva infrastruktuuri valtavine rakennusmassoineen ja ihanine alueineen. Samalla se on uhka, sillä kaikki tuo on pidettävä kunnossa, sitä on hoidettava ja sen ei saa antaa rapistua. Siihen tarvitaan ihmisiä, jotka eivät sitten kuitenkaan "tuota" rahaa, mutta työllään kyllä säästävät rahaa. Varsinaiseen toimintaan käytettävä raha pitää saada muulla tavoin.
Aluetta on vaikea kehittää vaikkapa istuttamalla puita, kukkia, tekemällä puutarhaa tai ryytimaata ja kaunistamalla ympäristöä entisestään, koska siihen tarvitaan tekijä ja sen tekeminen maksaa ja siihen tarvitaan rahaa. Siksi pitäisi ensin saada entinen alue sellaiseen kuntoon, että uutta voidaan suunnitella ja toteuttaa. Alueen ja paikan johtaminen on myös oma haasteensa. Johtajan pitää haaveilla, mutta pysyä myös maan pinnalla. Olla visionääri, mutta myös realisti. Olla avoin, aktiivinen ja ulospäin suuntautunut, tiedottava, verkottunut ja pitkäjänteiseen suunnitteluun kykenevä. Suunnitelmia ei tehdä huomiseksi vaan kymmeniksi vuosiksi ja niiden pitää olla jo nyt ainakin melko konkreettisina mielessä, mieluummin myös paperilla.
Mutta kuten joku paikalla ollut vapaaehtoistyöntekijä totesi: "Idea on niin mieletön, että haluan olla mukana sitä todeksi tekemässä." Vain tällaisten haaveiden ja unelmien kautta syntyy jotain. Näin on ja on ollut aina.
happy
Minulta on kysytty Lammin Athossäätiön yhteystietoja. Sähköposti on: : info@athossaatio.fi tai sitten säätiön asioissa voi soittaa Hannu Pöyhöselle: 050-4412036, tai Filokalian asioissa Heikki Alex Saulamolle: 040-4171595. Nettisivut ovat osoitteessa: http://www.athossaatio.fi/
VastaaPoistaH@P