 |
| Rölli-peikko (Kuva © YLE) |
Siihen kuuluu tiettävästi niin papistoa kuin maallikoita. Jäsenluetteloa ei kuitenkaan oli julkaistu. Yhtään piispaa ei ilmeisesti ole vielä saanut jäsenyyttä, sillä he eivät ole täyttäneet kaikkia valintakriteerejä tai sitten he ovat täyttäneet ne joiltain osin moninkertaisesti ja kerhon keskinäisen kateuden välttämiseksi jäsenvalintaa ei heidän osaltaan ole vahvistettu. Saattaa tietysti olla muitakin syitä, joista minä en tarkemmin tiedä.
Ensimmäinen valintakriteeri on tietysti tuo jo nimestäkin selviävä omituisuus, joka onkin melko vaikea osa arvioitavaksi nyky-yhteiskunnassa, kun täällä vaeltelee niin monia avohoidossakin olevia. Mutta kuuleman mukaan sillekin on saatu nykyaikaisen ortodoksisen hallintakulttuurin mukaiset jonkinlaiset valinta-asteikot: kriteeristö pikkupöljästä houkan kautta täyspöljään. Valintalautakunta on kuulemma halunnut väen väkisin sisällyttää valintakriteereihin tuon varsinkin aiemmin Venäjällä, mutta nykyisin jo netissäkin esiintyvän kovinkin tutun houkkuuden. Asteikolla nollasta kymmeneen, tuon omituisuuden pitää saadun tiedon mukaan ylittää nykyajan normaalipöljyys, joka kuulemma on vuosi vuodelta noussut. Siksi nykyään aletaan tiettävästi vaatia jo 7. asteen pöjyyttä, kun ennen riitti asteikolla kohta viisi.
Toinen ilmiselvä valintakriteeri kerhon jäsenyydelle on sekin kerhon nimessä, ortodoksisuus. Valintalautakunta ei välitä onko ns. äidinmaito-ortodoksi vai muualta pakoon juossut, kunhan on ortodoksi. Myöskään julkisuuteen - saati sitten sisäpiiriinkään - ei ole tihkunut tietoja, kummassa on enemmän kerhoon valittuja pöljiä, joten se jääköön jokaisen lukijan itsensä arvattavaksi.
Tuossa laulussa Rölli mainiostaa listaa niistä omituisuuksista, jotka oikeuttavat hänen kerhoonsa pääsyyn. Pitkälle niitä voi soveltaa myös tähän toiseen kerhoon. Molemmissa kerhoissa meriittinä on kovaäänisyys. Omituisten ortodoksien kerhossa se ei niinkään tarkoita fyysistä ääntä, enemmänkin sanan säilää, sitä, miten kovaäänisesti käytät sanoja puhuessasi ortodoksisuudesta. Tällainen blogikirjoittelu tai yleensäkin kriittinen netissä tai muuallakin esiintyminen on rankeerattu korkealle valintakriteereissä. Jopa niin korkealle, että kuulin kerrottavan erään kirkon hallinnossa melko korkealla oleva toimihenkilön varoittaneen uusia, kohta aloittavia kirkolliskokousedustajia olemasta liian kovaäänisiä. Hän kuulemma kehotti heitä - sikäli kun nyt oikein ymmärsin - olemaan mieluummin vaiti kaikesta siitä, mitä kokouksessa näkevät, kokevat ja kuulevat ja mitä siellä tapahtuu. Tiedottamisen kun hoitaa kirkko itse ja tiedottaa vain sen, mikä on sopivaa eikä haittaa kirkon ja etenkään sen hovin elämää. Siksi tuo kriteeri on ilmeisesti jossain Pohjois-Savossa sijaitsevassa valintalautakunnassa noteerattu melko korkealle ja takaa ainakin minulle melko varman ja nopean sisäänpääsyn kerhoon.
Noita muita Röllin laulussaan mainitsemia kriteerejä olivat ainakin isomahaisuus ja isonenäisyys, joista tuon jälkimmäisen voinee jossain tapauksessa tulkita kai nenäkkyydeksikin. Kummassakin lienen kunnostautunut ihan tarpeeksi.
No - mitä sitten tarkoittaa oikeasti tuon kerhon jäsenyys? Mihin se johtaa? Mitä sitä seuraa? Jos olisin vain minä itse, joka vastaan tuohon, sanoisin, että se johtaa vapauteen, siitä seuraa vapaus ja jäsenyys on todella suurta vapautta sanoa vaikka tarvittaessa, että keisarilla ei ole vaatteita, vaikka muut toisin väittävät. Mutta tiedän, että osa jäsenistä ei voi ajatella noin. Systeemi on ahdistanut heidät nurkkaan ja osin vaientanutkin heidät. Ei välttämättä nujertanut, mutta hiljentänyt kyllä. Monilla heistä kun on erilaisia sidonnaisuuksia valintalautakunnan yläpuolellekin ja heidän tulee elää edelleen ja saada leipää ja leivän päälle joskus makkaraakin. Siksi he eivät voi allekirjoittaa ainakaan julkisesti tuota mielipidettäni vapaudesta puhumattakaan, että toimisivat vapaasti. Mutta mielestäni vapauden lisäksi se tarkoittaa kerholaiselle myös mahdollisuutta itsenäiseen työskentelyyn, sillä kukaan valintalautakunnan piirissä tai sen vaikutusvallan alla oleva ei oikein uskalla seurustella kerholaisten kanssa. He saavat puurtaa töitänsä - tai mitä nyt tekevätkään - ihan "omin nokkinensa", kuten murteeseeni kuuluva sanonta sen kertoo.
Heitä ei valita mihinkään tärkeään, oleelliseen eikä oikeisiin hommiin, vaan he saavat puuhastella, mitä sitten puuhastelevatkin, joku opiskelee, joku kalastaa, joku rakastuu, joku kirjoittaa aloitteita - keinoja on monia. Puuhastelua voi tietysti tehdä yksin tai sitten keskenään kerholaisten tai joidenkin ulkopuolisten, sisäpiirin asioista tietämättömien kanssa. Välillä tuo diskriminointi saattaa tuntua joistain varmasti pahalta. Itselläni sellaista tunnetta ei vielä ole tullut, mutta odotellaan, josko tulisi. Samalla on tietysti harmillista, kun tuollaisessa "älyllisessä rotusyrjinnässä" - joka siis ei millään tuon älyvaatimuksen vuoksi voi koskea minua - jää aina silloin tällöin todella hyviä tyyppejä syrjään ja pahimmillaan heidät ajetaan joko sivuraiteelle jäähdyttelemään tai jopa kokonaan syrjään kaikesta, vaikka heillä todellisuudessa olisi valtavasti annettavaa.
Itselläni on isän perintönä ollut onneksi riittävä itsetunto, ettei tuollainen diskriminointi suuremmin hätkäytä eikä varsikaan hidasta kulkuani, mieluumminkin päinvastoin. Tässä vuosien saatossa olen telminyt kyllä mielestäni ihan riittämiin tuossa p****ssa ja siksi tein noin vuosi sitten ratkaisun jäädä pois kyydistä seuraavalla pysäkillä. Näin tapahtui ja nyt paineita on ainakin minulla vähemmän. En tosin ole ihan varma, helpottaako hovin paineet. Ei ainakaan minun taholtani. Sen voin kerholaisena melkeinpä luvata.
Tässä vielä tuo mainio Röllin laulu omituisten otusten kerhosta:
http://youtu.be/cnjrZ_clghw
HAP
happy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.