maanantai 6. lokakuuta 2014

XXXIV. Happy End

Terveydeksi!
(Kuva © Mikko Kärki)

Kun olin viime kesänä Keski-Euroopassa pitemmän aikaa, havaitsin, että minulla taitaa olla jonkinasteinen nettiriippuvuus. Minun oli vaikea olla ilman nettiyhteyttä, joka näytti ainakin suuressa osaa Saksaa olevan melko ongelmallinen.

Tultuani takaisin kotiin päätin vähentää nettielämääni ja teinkin näin sitten - ainakin jonkin aikaa. Lopetin tai ainakin huomattavasti vähensin touhuamiseni eräällä sivustolla ja vedin toimeni sosiaalisen median sivuilla niin alas kuin pystyin. Mutta en ilmeisesti riittävän alas.

Netin selitysten mukaan tämä riippuvuus - nettinarkkauksestakin siellä puhutaan - on ns. psykososiaalinen riippuvuus, joka muodostuu usein ensisijaisesti tietynlaiseen viestintään perustuvaan yhteisöön kuulumisesta sekä tiettyjen sisältöjen käyttämisestä.

Pahinta tässä riippuvuudessa on, että se voi johtaa muihin ongelmiin kuten vaikka ahdistukseen ja masennukseen. Myöskin erilaisten tutkimusten mukaan kuulun yhteen niistä monista riskiryhmistä, jotka voivat helpostikin saada tuon riippuvuuden.

Hirveään on huomata myös, että tuollainen nettiholismi saa aina aika ajoin uusia ilmenemismuotoja, kun erilaiset vempaimet lisääntyvät ja kehittyvät. Nyt puhutaan jo älypuhelinriippuvuudestakin, kohta termejä varmaan saadaan lisää: twitterimania, instagramismi, linkedinfobia ja mitähän vielä.

Vielä jokin aika sitten lapset sanoivat leikeissään: ootko sä mun kaa! Nyt taitavat sanoa jo aikuisetkin: olisitko mun naamakirjakaveri! Ja kun sitten sukset menevät tuossa ohuessa ja keinotekoisessa virtuaalikaveruudessa ristiin, siitä pääsee eroon parilla hiiren napsautuksella. Kammottava nykykuva, jonka edessä tässä tänä aamuna heräilen.

Siksipä päätän yrittää uudestaan. Olkoon tämä nyt viimeinen blogijuttu aikoihin ja jään omaehtoiselle toipilaslomalle tämän terveyttäni vaarantavan uhkatekijän edessä. Joitain asioita säilynee ja jossain varmaan vielä näynkin, mutta toivottavasti päivä päivältä vähemmän ja harvemmin. Hyödyllisiä asioita jätän ja turhempia asioita poistan agendaltani. Nuo vuoden 2000 matkakertomukseni tarinat siirrän hiljalleen nettiin talteen, kun ne on jo kirjoitettukin, mutta en tee niistä enää mitään numeroa. Lue, jos huvittaa.

Lupaan kaksi asiaa ystävien kasvokkain tapaamisien lisäämisen lisäksi: luen enemmän kirjoja ja kuuntelen enemmän hyvää musiikkia. Hieman vielä toki kirjoitan, mutta minne, se nähdään sitten. Kiitos kaikille seurasta! Hymyillään ja halataan, kun (siis ei jos) tavataan.


HAP
still happy

perjantai 3. lokakuuta 2014

XXXIII. Moderneja kuolemansyntejä

Hieronymus Boschin maalaus seitsemästä kuolemansynnistä vuodelta 1450
Kirjoitin tänne blogiini viimeisen reilun puolen vuoden aikana tällaisen tavallisen maallikon ajatuksia vanhoista ns. kuolemansynneistä, joita siis ovat ylpeys ja turhamaisuus, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo.

Taustallahan tuossa kuolemansyntiajattelussa on mm. Raamatun kohta Sananlaskujen kirjasta (tässä ensin vanhan käännöksen mukaisena tekstinä, Sananlaskut 6:16-19): :
"Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä:

ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,

sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,

väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken."

Uudessa käännöksessä tuo syntilista on kirjoitettu näin:
"ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä,

sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,

väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan."

Noita syntilistojahan on maailmassa erilaiset kirjat pullollaan. Yhden listan mukaan tällaisia syntejä on ryhmitelty kolmeen ryhmään:
  1. perverssi rakkaus
  2. riittämätön rakkaus
  3. maalliset tavarat

Ensimmäiseen ryhmään on liitetty perinteiset: ylpeys, kateus ja viha, toiseen laiskuus ja liiallinen rakastaminen sekä kolmanteen ahneus, mässily ja himo. Eli suunnilleen nuo samat seitsemän perinteistä kuolemansyntiä.

Roomalaiskatolinen kirkko on ilmeisen usein kunnostautunut juuri tällaisten syntilistojen laadinnassa. Nytkin sieltä on saatu 2000-luvulla uusi lista ns. "sosiaalisista synneistä". Eräs Vatikaanin kirkollinen virkamies on listannut joukon sosiaalisia syntejä, joita ihmiset kohtaavat ja tekevät - hyvä ettei päivittäin - erilaisissa tilanteissa. Luettelo julkaistiin vuonna 2008 sanomalehti L'Osservatore Romanossa ja se piti sisällään asioita mm. huumeiden käytöstä, saastuttamisesta ja abortista.

Yksi Vatikaanin apostolisista asioidenhoitajista, piispa Gianfranco Girotti, on tutkinut nykyaikaisia sosiaalisia syntejä, jonka mukaan Jumalaa ei loukata vain varastamalla ja himoitsemalla lähimmäisen vaimoa, vaan myös tuhoamalla ympäristöä ja suorittamalla kyseenalaisia "tieteellisiä kokeita", joilla manipuloidaan DNA:ta tai tehdään haittaa ihmisalkiolle.

Piispa listasi moderneja sosiaalisia syntejä lehdessä julkaistussa listassaan suunnilleen näin:
  1. Geenitekniset, bioeettiset rikkomukset, jotka kohdistuvat mm. syntyvyyden sääntelyyn. 
  2. Moraalisesti arveluttavat kokeilut, kuten esimerkiksi vaikka kantasolututkimus.
  3. Huumeiden väärinkäyttö, huumekauppa ja huumeiden käyttö.
  4. Ympäristön saastuttaminen.
  5. Rikkaiden ja köyhien välisen kuilun laajentaminen.
  6. Ylenpalttinen ja liiallinen rikkauksien kerääminen.
  7. Köyhyyden aiheuttaminen ja luominen.

Roomalaiskatolisen moraaliopetuksen mukaan tällainen ns. kuolemansynti on synti, jossa kolme seuraavaa ehtoa täyttyvät:
  • kyseessä on vakava asia
  • saman aikaan tekijällä on tietämys asian vakavuudesta ja että
  • hän tekee sen vapaasta suostumuksestaan.

Henkilö siis tekee jonkun synnin vapaasta tahdosta, kenenkään pakottamatta ja täysin tietäen, että hänen tekonsa on vakava synti, vakava rike Jumalan tahtoa vastaan. Kuolemansyntiin ei voida siis pakottaa. Kuitenkin opin mukaan tietämättömyys teosta vähentää siitä seuraavaa syyllisyyttä.

Näin siis Rooman kirkon piirissä. Ortodoksisessa kirkossa asiat ovat hieman toisin, mutta josko siitä kirjoittaisi joskus joku teologi. En minä - tavallinen maallikko.


HAP
happy