Monen moisia ihmetyksen aiheita on Ukrainan tilanteessa ollut viime päivinä ainakin minulle. Miksi Venäjän valtio toimii, niin kuin toimii? Päättömästi. Miksi Ukrainan Venäjän kirkkoon kuuluva ortodoksinen kirkko toimii niin kuin toimii? Eteensä katsomatta. Miksi Ukrainan toinen ortodoksinen kirkko ei näytä oikein toimivan ollenkaan? Vaikenee, viisaasti vai tyhmästi. Sen sijaan kolmas kirkko toimii melko aktiivisesti? Yrittää jopa vallata luostareita ja kirkkoja.
Itselleni on muodostunut sellainen kuva tilanteista, että suuri ja mahtava Venäjän kirkko on ajanut itsensä tai on ainakin voimalla ajautumassa siihen samaan ahtaaseen nurkkaan, missä suuri ja mahtava valtio jo on. Sieltä ei selviä muutoin kuin hampaita näyttämällä tai häpeästä punastellen, mikä jälkimmäinen vaihtoehto ei sovi ollenkaan slaavilaiseen luonteeseen.
Ukrainan kirkko on rajujen ja todellisten faktojen edessä. Jos se toimii, kuten Venäjän valtio näyttää toimivan tai jos se toimii, kuten Venäjän ortodoksinen kirkko näyttää toimivan, kirkon taru päättyy nopeasti. Ukrainan uudet vallanpitäjät eivät ihan selvästi näyttäisi pitävän vanhasta neuvostotyylistä hallinnoimisessa - ei valtiossa eikä kirkossakaan.
Ukrainan lähihistoriasta ovat tuttuja kirkkojen pakkolunastukset ja luovutukset toiselle kirkolle. Näin tehtiin neuvostoaikana mm. kreikkalaiskatolisille eli uniaattien kirkoille. Ne otettiin jossain vaiheessa Neuvostoliiton historiaa pois uniaateilta ja luovutettiin ortodokseille. Sama voi toistua tänä päivänäkin. Moskovan alaiselta kirkolta voidaan ottaa kirkkoja valtion haltuun ja luovuttaa ne jollekin toiselle kirkolle. Tällä hetkellä tuossa uuden, tulevan ukrainalaisen kirkon paikassa näyttäisi ainakin julkisuuteen annetun kuvan perusteella olevan tiukimmin kiinni entinen - tai onhan se vieläkin - skismaattinen kirkko, ns. Kiovan patriarkaatti.
Sivupöydissä kaiketi jo keskustellaan uuden ukrainalaisen kirkon perustamisesta, mutta asiasta ei varmaankaan ole syytä vielä puhua kovin julkisesti. Onko tuo kirkko Venäjän kirkon alainen? Epäilen. Onko se sitten vanhan autokefalisen Ukrainan ortodoksisen kirkon uusi ilmentymä vai Kiovan patriarkaatin muunnelma, selvinnee aikanaan. Merkittävää on valinnassa varmaan se, että miten Ukraina tulee suuntautumaan ulospäin - Eurooppaan ja Venäjään päin. Säilyykö se kaikilta osin slaavilaisena valtiona vai tuleeko siitä eurooppalainen valtio, jossa on eurooppalaiset arvot?
Joka tapauksessa syntyneestä vaikeasta tilanteesta voivat syyttää itseään vain jääräpäiset ja vanhoihin neuvostoaikoihin kangistuneet "vanhan ajan" kirkonmiehet. He olivat koko ajan nyt massamurhaajaksi leimatun entisen presidentin hännystelijöitä, heillä ei ollut todellista silmää nähdä, mitä Ukrainassa oikeasti tapahtui ja tapahtuu kansan keskuudessa, kuin korkeintaan vasta nyt, kun muutama on ensin tapettu kaduille hallinnon palkkaamien tarkka-ampujien luodeista. Saa nähdä, oliko se vain liian myöhään hoksattu. Hädästä tai jopa paniikista kertoo kuitenkin viimetipassa tehty kirkon päämiehen sivuun laittaminen lääkärintodistuksen perusteella ja uuden sijaisen valinta. Vielä muutama päivä aiemmin, kun todellisuudessa valtaa pitivätkin aivan muut kuin metropoliitta, asia ei ollut ajankohtainen, mutta nyt kun maan maallinen valta vaihtui, pelättiin, että vanha ja sairas mies rupeaa höperöimään asioiden kanssa ja päätettiin varmistaa tilanne ja valittiin uusi uskollinen. Saa nähdä oliko teko oikea. Hieman epäilen.
Samaan aikaan kun nämä kirkonmiehet paasaavat kovalla äänellä, etteivät viranomaiset saa puuttua kirkon asioihin, he itse unohtavat, että he tekivät ja tekevät yhä tuota samaa: puuttuvat valtion asioihin, politiikkaan, joka ei mitenkään kuulu kirkolle. Ei Ukrainassa, ei Venäjällä, eikä Suomessa. Muutoinkin monissa lausunnoissa on melkoinen ristiriita aiemman oman käyttäytymisen ja toiminnan kanssa suhteessa nykyhetkeen. Vaaditaan uudessa tilanteessa ihmisiltä, viranomaisilta, kirkonmiehiltä, seurakuntalaisilta jotain, jota itsekin olisi jo aikaa sitten pitänyt tehdä ja noudattaa omassa toiminnassaan. Ei anna hyvää kuvaa toiminnasta, ei todellakaan.
Tilanne kirkossa on tosin yhtä tulenarka kuin koko valtiossa. Venäjän valtaapitävät pelkäävät oman maansa kansalaisten tekevän samoin kuin ukrainalaiset ja paljastavan samanlaisen korruption ja mädännäisyyden hallinnossa, kuin oli Ukrainassa ja on yhä monessa muussa entisessä itäblokin maassa: Valko-Venäjällä, Kazaksanissa, Uzbekistanissa, Tadžikistanissa ja Moldovassa. Siellä entinen diktaattorimainen meno jatkuu vanhaan malliin niin kirkon piirissä kuin maallisissa kuvioissa, joissain rajuna joissain hieman miedompana. Siksi Venäjän on ärhenneltävä, peloteltava naapurejaan interventiolla ja oman maan kansalaisten pelastusoperaatiolla, joka toteutettaisiin ajamalla panssarit rajan yli. Näinhän tehtiin äskettäin Georgiassa EU:n seuratessa tapahtumia hampaattomana telkkarista.
Itse veikkaan, että ei ole kaukana tuo Venäjänkään seuraava vallankaappaus. Tosin asiaa mutkistaa se, että suuri osa venäläisistä alkaa saada elintasonsa melko hyvään malliin ja heistä ei silloin enää ole nousemaan barrikadeille, kuten tekivät köyhät ukrainalaiset. Kun kotona on hieno auto ja muut hörvellystä, ei niin kamalasti haittaa, vaikka viranomaiset ovat korruption pilaamia ja valtion varat hupenevat vallanpitäjien omiin eläin- ja banaanitarhoihin sekä kristallikruunuihin, jotka siis kustannetaan kalliilla ja valtion varoin. Pääasia, että itsellä menee kohtuullisesti.
Tämän kaiken yllä olevan olen kirjoittanut tietoisena siitä, että en millään muotoa ole Ukrainan enkä Venäjän asiantuntija. Kirjoitan tämän oman mielipiteeni ihan tavallisena taviksena, joka nyt vain sattumalta on viime päivinä seurannut aiempaa enemmän ja intensiivisesti tapahtumia Ukrainassa. Kaikki slavofiilit ja muut sovjetofiilit ja siinä ohessa myös muut besserwisserit voivat ihan vapaasti repiä ihokkaansa tai vaikka minkä. Se ei minua suuremmin haittaa. Olen silti tätä mieltä.
happy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.