perjantai 19. syyskuuta 2014

XXXII. Seitsemän kuolemansyntiä: Himo

Tämä viimeinen kuolemansynti on aika vaikea pala minulle laittaa kirjalliseen muotoon, mutta koetan silti. Tältä minusta ainakin nyt tekstiä aloittaessani tuntuu.

Himo tarkoittaa kiihkeää halua saada jotakin. Se, mitä halutaan, voi olla monenlainen esine, asia mutta myös ihminen. Minusta tuntuu, että sanonta, että "joku himoitsee jotain", on muuttunut viime aikoina tarkoittamaan enemmän ihmisen halua saada jotain seksuaalista tunnetta, seksuaalista tyydytystä ja sanan aikaisempi laajempi merkitys on jotenkin muuttunut.


Ennen himottiin myös muuta kuin ihmistä. Yksi kymmenestä käskystäkin kuului ennen uusinta Raamatun käännöstä: "Älä himoitse lähimmäisesi huonetta", tosin se jatkui sitten vielä kohdistuen ihmiseenkin: "Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa." Tuolloin sanalla oli vielä se laajempi merkitys. Voitiin siis himoita vaikka naapurin tiilikattoa. Nykyiseen Raamattuun tuo käsky - johtuisikohan himo-sanan merkityksen muuttumisesta vai mistä - on nyt muutettu muotoon: "Älä tavoittele toisen taloa. Älä tavoittele hänen vaimoaan, älä orjaa tai orjatarta, älä hänen härkäänsä, älä hänen aasiaan äläkä mitään, mikä on hänen." Kääntäen voisi kai sitten tuon käännöksen perusteella sanoa, että kun joku tavoittelee parempaa elämää, uutta uraa tai jotain sellaista, se tarkoitti ennen ko. asioiden himoitsemista. Noinko se menee?

Jostain muistan lukeneeni, että himon vastakohta kuolemansyntinä olisi "itsekontrolli", itsensä hallitseminen. Oikeastaan aika hyvä rinnastus: himo ~ itsekontrolli. Sanapari kuvaa minusta hyvin tuon himon luonnetta. Himohan on juuri itsekontrollin puutetta.

Himo alkoi muuttua modernissa maallistuneessa ja kaikenlaisen (myös roska-)median täyttämässä maailmassa tarkoittamaan enemmän intohimoa, joka sekin tarkoitti ennen hieman muuta, mitä tarkoittaa nykyään. Ennen jollakin oli intohimoinen suhde vaikkapa syömiseen, pelaamiseen, harrastukseen. Jääkiekko saattoi olla jollekin intohimon kohde - joko pelaamalla sitä tai vain katselemalla, siis voimakas halu harrastaa tai katsella sitä. Sitten tulivat elokuvat, Ingmar Bergmanin "En Passion" (Intohimo) ja lukuisat muut vastaavat tuotokset ja intohimostakin tuli enemmän seksuaalisuutta kuvaava sana ja se osin jopa korvasi sanan himo.

Tuolta minusta tuntuu. En oikeasti tiedä, onko näin, mutta näin arvelen. Kielitieteilijäthän sanovat kielen ja sanojen merkityksen muuttuvan. Hyvä esimerkki on sana "neekeri", joka ennen - ja yhä minulle - oli aivan neutraali, rotua osoittava sana. Haukkumasanana käytettiin sanaa "nekru". Vastaavat englanninkielisetkin sanat olivat kaiketi: nigger / negro. Nyt ei enää saisi nimittää neekeriä neekeriksi ja ilmeisesti pian ei saa sanoa eskimoa eskimoksi tai intiaania intiaaniksi. Nyt pitää sanoa "musta". Näin musta tuntuu.

Siksi kai minustakin alkuun tuntui vaikealta ryhtyä analysoimaan himoa. Arvelin, että pitääkö tässä ryhtyä jo paljastelemaan omia salaisia seksuaalisia tuntemuksiaan blogissaan. Mutta maisteltuani sanaa ja selvitettyäni sen merkitystä, sana on jälleen palannut uomaansa, vanhaan merkitykseensä. Ja saan ilmeisesti yhä edelleen himoita jotain, kunhan se ei vain ole toisen vaimoa, omaisuutta ja mitä kaikkea se nyt olikaan. Vai saankohan sittenkään!

Ortodoksinen kirkko tuntee myös teologiassaan termin himottomuus (kreikaksi ἀπάθεια / apatheia). Himottomuus eli sisäinen puhtaus tai sydämen puhtaus (kts. Matt.5:8) ei tarkoita ortodoksisessa terminologiassa merkittävän ortodoksisen opetuksellisen kirjan, Filokalian, mukaan passiivista olotilaa, vaan sitä, että ihminen on saavuttanut vapauden himojen orjuuttavasta vaikutuksesta. Usein himottomuudella tarkoitetaan myös sitä, että himot on palautettu luonnonvastaisesta luonnonmukaiseen toimintaan, esimerkiksi viha on suunnattu syntiin eikä lähimmäiseen.

Puhdas ihminen saa ortodoksisen teologian mukaan nauttia himottomuuden rauhasta. Himottomuus on vapautta ja se pohjautuu uskoon. Uskosta syntyy Jumalan pelko, josta syntyy käskyjen pitäminen ja käytännön kilvoittelu, jotka taasen johtavat kunniakkaaseen himottomuuteen. Himottomuudessa onkin useita asteita:
- pidättyminen varsinaisesta synninteosta,
- mielen puhdistaminen himollisista ajatuksista,
- himollisten halujen täydellinen vaikeneminen
- ääretön ja seesteinen sisäinen hiljaisuus 
- mielessä vallitsee syvä jumalallinen rauha.

Olen poiminut nämä määritelmät himottomuudesta laatimastani artikkelista Ortodoksi.netin sivuilla (kts. Himottomuus). Siellä sanotaan myös, että himottomuuden saavuttamisen tunnusmerkkejä ovat muun muassa ne, että
- kilvoittelija alkaa ajatella hyvää kaikista,
- hän näkee toiset puhtaina ja pyhinä,
- hän pystyy arvostelemaan oikein niin jumalallisia kuin maallisia asioita,
- hän vapautuu aistillisuudesta, joka pitää vallassaan koko maailmaa,
- hän ei tavoittele ihmisten tärkeinä pitämiä asioita,
- hän on suuntautunut pelkästään Jumalaan. 


Himottomuudesta on osuvasti sanottu, että se on mielen suursiivouksen lopputulos ja huipentuma. Himottomuuden saavuttanutta on pyhien isien kirjoituksissa verrattu enkeliin, aineettomaan olentoon aineellisessa ruumiissa.

Joten sepä olikin melko monisyinen tämä viimeinen kuolemansynti. Meinasi jo välillä loppua usko aiheesta kirjoittamiseen, mutta pitänee sanoa kuten se ekaluokkalainen, jonka luokassa olin kauan, kauan sitten, äkkiä sinne - hyvä ettei pystymetsästä - repäistynä sijaisena luokan oman opettajan sairastuttua. Opetin siellä pieniä ekalauokkalaisia hieman epävarmana omasta alkuopetuksen osaamisestani. Ennen ruokailua opettajan heille opettaman ruokarukouksen jälkeen (joka siis laulettiin ja oli sitten lopulta kuitenkin tuttu minullekin) pieni ekaluokkalainen totesi rukouksen päätytyyä reilusti silmiin katsoen eturivissä, vakavalla naamalla ja aivan tosissaan: "Hyvinhän se meni!"



HAP
happy

2 kommenttia:

  1. Jokainen tietää, että jo kauan aikaa suomen kielessä sana neekeri on tarkoittanut halveksuntaa. Tietysti jotkut saivartelevat sellaisten sanojen kuin neekeri ja ryssä historialla. Kun ne joskus ennen vanhaan ovat olleet normaaleja sanoja, mukamas vailla negatiivista merkitystä, niin sen takia niitä nytkin pitäisi saada käyttää. Tämä on ovela keino saada tavallaan oikeutus noiden sanojen käyttämiselle, ja päästä sillä tavalla ikään kuin luvan kanssa osoittamaan omaa halveksuntaansa tietyn maalaisia ihmisiä kohtaan. Nykyisin Suomessa sanat neekeri ja ryssä ovat haukkumasanoja, ja jos joku niitä haluaa käyttää sillä varjolla, että mukamas ne eivät ole haukkumasanoja, niin kyllä silloin sanojen käyttäjän todellinen tarkoitus paistaa läpi. Minulle koulukiusatun, joka päivä ryssäksi haukutun lapsen äidille ei oikein mene perille historian ja kielitieteen muinaisiin havinoihin perustuvat selitykset, että sanat neekeri ja ryssä eivät tarkoita muka mitään pahaa. Että siitä vaan sitten vapaasti niitä käyttämään, niinkö? Onhan se kätevä tapa päästä edes vähän ihan julkisesti ja samalla kuitenkin sopivan "sivistyneesti" tuomaan esille omaa halveksuntaansa ja vihaansa tietyn maalaisia ihmisiä kohtaan.

    Ehkä sekin on yksi himo: etsiä tilaisuutta päästä tavallaan luvallisesti ja "sivistyneesti" osoittamaan tavalla tai toisella halveksuntansa jotakin tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Tätä esiintyy suomalaisten ortodoksienkin keskuudessa, hyvinkin korkeilla ja vaikutusvaltaisilla tahoilla, kuten painetussa sanassa ja julkisissa esiintymisissä, kuten myös ihmisten puheissa seurakunnissa.

    terveisin äiti, joka harkitsee eroamista Suomen ortodoksisesta kirkosta ja jonka poika on lievästi kehitysvammainen, syntyperältään venäläinen, koulussa kiusataan ja haukutaan joka päivä venäläisyydestä, vaikka poika puhuu täydellistä suomea ja näyttää suomalaiselta (käy tavallista koulua erityisluokalla). Kiusaaminen ei ole vain jotain pientä nimittelyä silloin tällöin, vaan erittäin julmaa ja systemaattista. Poika puhuu, että ei halua mennä enää kouluun ja parempi olisi tehdä itsemurha. On kuitenkin käynyt tunnollisesti koulussa, on niin kiltti ja sääntöjä noudattava, että ei lähde sieltä kesken päivän pois, vaikka olisi miten paha olla.

    Jos poikani sairastuu psyykkisesti tai tekee itsemurhan koulukiusaamisen takia, niin Jumalan edessä vastuussa ovat kaikki ne ihmiset ja tahot, jotka opettavat lapsiaan vihaamaan tiettyä syntyperää olevia ihmisiä ja kaikki ne aikuiset, jotka sallivat ja hyväksyvät kyseisen ilmiön, eli ovat niin omien himojensa vallassa, että ovat valmiit uhraamaan vaikka jonkun heikomman yksilön hengen, kunhan itse saavat toteuttaa omaa himoaan halveksia ja vihata etnisten, poliittisten, historiallisten tms. syiden takia ja tehdä sen niin hienostuneesti ja sivistyneesti, että eivät jää kiinni.


    VastaaPoista
  2. Himon ja itsekontrollin vastakkainasettelu ei mielestäni toimi. Voihan ihminen myös himoita ilman että silti menettää itsekontrolliaan. Jonkin asian himoaminen ei mielestäni tarkoita täydellistä kontrolloimattomuutta/itsekontrollin menettämistä vaan sitä että jotakin haluaa hyvin voimakkaasti. Haluja kun pystyy kuitenkin sillä itsekontrollilla hallitsemaan.
    Himo ja himottomuus vastakohtina toimii hyvin!

    VastaaPoista

Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.