2. Syrjäytynyt marginaalisakki

Vastikään uutisoitiin valtakunnan medioissa, että syrjäytymisestä on tulossa kohta samanlainen sana kuin ovat vanhat tutut ja nykyään kuitenkin kielletyt sanat kuten neekeri, intiaani ja eskimo. Valtakuntamme eliitti on ryhtynyt käyttämään sanaa 'syrjäytynyt' eräässä mielessä ilmeisesti rasistisesti tarkoittamaan ihmistä, jonka tapaa elää pidetään vääränä. Jossain mediassa väitettiin se korvaavan brutaalimman ilmaisun 'paskasakki'. Aikaisemminhan muistelen, että työttömistä pummeistakin käytettiin jossain tilanteessa hienompaa nimitystä 'sosiaalisesti työrajoitteinen'. Myös entinen kuuro tai sokea oli ensin kuulo- tai näkövammainen, mutta sitten ei enää vammainen ollenkaan. En tiedä miksi heitä nykyään saa sanoa, en kestä enää kelkassa.

Minä kuulun varmaan joka tapauksessa tuohon syrjäytyneiden ja sosiaalisesti rajoittuneiden sakkiin, koska luulen monen miettivän, että elän aivan väärin ja tuottamattomasti: en käy töissä, laiskottelen, teen mitä lystään, välillä kehun ihmisiä, välillä haukun, olen liian vapaa, jne. Olen siis eläkkeellä.

Ei muuten siitäkään ole pitkää aikaa, kun mediassa kysyttiin ihan vakavissaan, tarvitaanko vanhoille ihmisille oma sosiaalinen mediansa. Minulle jäi silloin hieman epäselväksi, syntyikö tuollainen kysymys siitä, että katsottiin, ettemme me vanhukset saa muuten riittävästi tietoa - ja se pitää siis kertoa omalla "vanhus-kapula-kielellä", rautalangasta vääntäen omassa somessa, vai ettemmekö me siis osaa oikein käyttää tätä nyky-somea, vai haluttiinko meidät vain pois hääräämästä nuorempien tieltä näistä nykymedioista. Nythän näyttäsi vahvasti siltä, että vanhat ihmiset ovat todellakin aktivoituneet somenkin käytössä ja saattavat siksi aiheuttaa pahennusta viestittäessään vessassa käyntiongelmistaan ja muista elämän perusasioista Facebookissa. Sehän saattaa jopa joissain tilanteissa kulkeutua omien lapsienkin tietoon, hyi olkoon! Huolestuvat vielä.

Tuo syrjäytyminen on muuten vakava asia, ei sitä pitäisi lyödä leikiksi, enkä minä niin teekään. Outoa vain minusta on se, että ihan oikeasti tuntuu siltä, kuin ennen ei olisi ollut tällaisia syrjäytyneitä. Kyllä ennen oli köyhiä ja rikkaita, kuten nykyäänkin, mutta että syrjäytyneitä - missähän he olivat silloin. Muistelen, että sodan jälkeen saattoivat jotkut sodan traumoista kärsineet miehet olla noita syrjäytyneitä, mutta että nuoret, työkykyiset, kotiäidit, eläkeläiset jne. ei niitä tällaisia syrjäytyneitä silloin ollut.

Silloin vielä välitettiin ihmisistä, toisistamme. Saatoimme elää monella tapaa köyhemmin tai nykynuoren mukaan alkeellisemmin, mutta silloin välitimme vanhuksista ja lapsista. Vanhukset olivat avanneet meille tien elämään ja lapset olivat tulevaisuuttamme. Ei vanhuksia silloin jätetty yleisesti heitteille laitoksiin, vaan heidät hoidettiin kotona. Itsekin muistan yhden mummoistani, joka eli kanssamme ja jota yhä kymmenien vuosien päästä muistelen lämpimällä rakkaudella ja kaiholla, ikävöiden.

Kieltämättä huvitti, kun joitain aikoja sitten luin mediasta ehdotuksen, että vaihdettaisiin vankiloiden ja vanhainkotien asukkaita. Vankilassa kun on nykyään niin lokoisat oltavat, että kelpaisivat meille eläkeläisillekin. Niin ja olihan siinä sekin puoli, että rikoksia tehneet vangit saisivat ihan oikeasti kärsiä, kun joutuisivat silloin vanhainkoteihin asukeiksi.


HAP happy