82. Kahden koon Pyykönen

Selasin taas jälleen löytämiäni vanhoja kuva-albumeja ja yhä edelleen ilman valkkaria, vaikka joidenkin kuvien kohdalla se melko lähellä olikin (kts. jupina 78. "Kaunista ja kipeää"). Mutta kestin nekin kuvat kuin mies. Laitoin jonkun kuvan nettiinkin, Facebookiin. Kun olivat minusta niin merkillisiä kuvia. Kuten esimerkiksi ukkini ja mummini hautakivi, jota en ole koskaan luonnossa nähnyt.

Ukin ja mummin hautakivi, jota en koskaan ole nähnyt luonnossa.
(Kuva Hannu Pyykkösen albumista)

Hautakiven teksti toi aikanaan esiin monta kysymystä. Kivessä lukee ukkini kohdalla: F.K. Pyykönen siis Feodor Konstatinovits Pyykönen ja mummini kohdalla: Anastasia Pyykönen os. Kononow. Aloitanpa noista nimikirjaimista. Noiden hautakiveen väärin kaiverrettujen nimikirjaimien F.K. vuoksi - näin olen kuullut  - sukunimeni on kahden koon Pyykkönen, eikä yhden koon Pyykönen. Tosin itse olen tullut kohta neljänkymmenen vuoden ajan täällä Savossa väkisin nimetyksi jälleen savolaisittain yhden koon Pyyköseksi. Arvatkaa vain sitä hämminkiä aikanaan kun Pakanen ja Pyykkönen olivat OAJ:n valtuustossa peräkkäin ja aina huudettiin nimenhuudossa: Pakkanen, Pyykönen ja toinen huusi "yhdellä koolla" ja toinen heti perään "kahdella koolla".

Ukkini Aleksander, mummini Anastasia ja taustalla isäni Viktor.
(Kuva Hannu Pyykkösen albumista)

Ukkini Aleksander Feodorovits oli kauppiaana Korpiselässä ja hänen sukulaisensa Feodor Konstantinovits taasen Suojärvellä. Kummassakin nimessä oli siis tuo Feodor, toisessa etunimenä toisessa isän nimenä. Ja kyllä ne kertoman mukaan aikanaan tuolla Karjalassa aiheuttivat paljon hämminkiä. Kauppiaiden tavarat ja laskut menivät kuulemma jatkuvasti sekaisin tuon äffän takia. Ukkini sai vääriä tavaroita ja vääriä laskuja ja Feodor vastaavasti.

Asiasta kimpaantuneena ukkini - suvussa kulkevan tarinan mukaan - vaihtoi ihan tuosta vain sukunimensä ja laittoi siihen ylimääräisen k-kirjaimen, jotta se selvemmin erottuisi tuosta alkuperäisestä nimestä. Näin kuulemani mukaan Pyykösestä tuli Pyykkönen. Missään sitä ei minun tietääkseni ole "virallisesti" muutettu. Kirkonkirjoissa on molempia koska aikanaan ortodoksien kirkonkirjat kirjoitettiin venäjäksi kyrillisin kirjaimin ja siksi sieltä löytyy molempia muotoja sekä Пююккëнен että Пююкëнен.

Se, että nimi päätyi "vääränä" - siis yhdellä koolla - vielä hautakiveenkin ja lisäksi siinä on tuon naapuripitäjän kauppiaan etukirjaimet, on melkoista kohtalon ivaa. Tarkempaa syytä asialle en tiedä, mutta arvelen asialla olleen sen sukuhaaran, joka ei sukunimen muutosta ottanut ja pysyi Pyykösinä. Mutta oikeaa selitystä nimikirjaimen muutokselle en tiedä. Muistelen isäni olleen melkolailla vaivaantunut, kun tuon kuvan kohdalla asiaa kysyin. Luulen se olleen vain suuri moka, jota ei sitten enää voitu korjata. Hautakivi pystytettiin haudalle noin vuosi mummini kuoleman jälkeen kesällä 1931.

Muutoinkin noiden tuon ajan sukutarinoiden kanssa on aika ajoin aina ihmettelemistä. Se, että hautakivessä oli mummini samalla sukunimellä ukkini kanssa oli minulle aikanaan myös yllätys, sillä hän - minulle kerrotun mukaan - olisi mennyt ukkini kuoleman jälkeen naimisiin Shemeikan kanssa. Mutta, mutta ... menikö vai elivätkö vanhukset silloin vain "susiparina" on jäänyt selvittämättä. Pitänee tehdä vielä sekin joskus, kun kaikki nuo kirkonkirjat ovat kuitenkin kotipaikkakunnallani Mikkelissä, luovutettujen alueiden arkistossa, Mikkelin maakunta-arkistossa.

Näistäkin henkilöistä saisi oman salapoliisitarinan. Kuvassa Venäjälle avioitunut isotätini ja hänen poikansa, joka palveli sodan aikana puna-armeijassa ja vieraili aina silloin tällöin Suomessa sukulaisten luona - sodankin aikana!
(Kuva Hannu Pyykkösen albumista)

Tuo Shemeikka oli muuten sitä samaa kuuluisaa karjalaisen runonlaulaja Pedri Shemeikan sukua, johon oma sukuni tuolla tavalla ja itse asiassa vielä toistakin kautta liittyi. Ukkini veljenpoika oli naimisissa Pedrin tyttären kanssa. Sukuuni liittyy noita vanhoja karjalaisia, venäläisperäisiä sukunimiä kosolti mummini puolelta. Sieltä löytyy siis tuo mummon oma suku, Kononoffit eli myöhemmin Konoset, mutta myös Agipoffit (jotka olivat myöhemmin joko Ahposia, Ahpoja ja mitä lie) sekä Hodijeffit ja muitakin sukunimiä kuten vaikka Home. Isän puolelta taas löytyy tuttujakin sukunimiä kuten vaikka Parppei, joilla on yhä oma vaaransa Ilomantsissa.

Mutta onhan meilläkin oma kaupunginosa ja järvikin Oulussa. Näin olen kuullut, varma en kuitenkaan ole asiasta, kun en ole koskaan siellä käynyt. Sieltä pitäisi löytyä sukumme mahdollinen alkupiste, mihin päätelmään pääsin, kun aikanaan tein omalle isälleni synttärilahjaksi oman sukumme sukututkimuksen. Silloin selvisi - tosin sekin vain suullisena perimätietona - että sukumme joku esi-isä olisi aikanaan lähtenyt Karjalaan juuri Oulun seudulta, jossa tuo Pyykösjärvi sijaitsee. Karjalassa hän oli rakastunut Timofei -suvun naiseen ja joutunut liittymään ortodoksiseen kirkkoon. Näin kerrotaan, mutta tarkempaa vuosisataakaan en tiedä. Sen tiedän, että vuonna 1736 syntynyt yksi esi-isä, Konstantin, asui jo Karjalassa.

Mielenkiintoisia nuo sukutarinat ja etenkin niiden salaisuudet. Papit aikanaan kirjasivat kirkonkirjoihin monenlaisia "mielenkiintoisia" asioita. Yksi näistä olivat mm. aviottomat lapset. Kyllä sellainenkin suvustamme löytyi, kun eräs naispuolisista Pyykkösistä sai muistaakseni Anna-nimisen tyttären. Kun lapsen nimeen Karjalassa yleensä liitettiin aina hänen isänsä nimi, pojalla esimerkiksi Aleksander Feodorovits tai tytöllä Aleksandra Aleksandrova, niin aviottomalla lapsella se oli pojan kohdalla Bogdanoff tai kuten Annalla, nimi merkittiin kirkonkirjaan Anna Bogdanova Pyykkönen. Kuulemma tuo Bogdanoff tulee venäjän kielestä ja tarkoittanee jotain sellaista kuin Herran armosta tai olikohan se sittenkin Herran lahja. No - jotain sinnepäin joka tapauksessa. Nykyisinhän tuota näkee Suomessakin ihan yleisenä sukunimenä. Tietänevätköhän sukunimensä taustan?

HAP
eli
Hannu Viktorovits Pyykkönen
happy