76. Happyn oma jazz-tapahtuma

Hyvä ystäväni Aaro soitti tänä aamuna tai saattoi se olla jo keskipäivää, koska olin juuri mennyt päikkärille. Jäi päikkärit kesken, koska Aaro pyysi mukaansa Otavan Happy Jazz -tapahtumaan. Tuo Lions-Club Otavan jo reilut kaksikymmentä vuotta järjestämä nykyään Itä-Suomen suurin jazz-tapahtuma oli taas Otavassa, noin 15 kilometrin päässä Mikkelistä.

Otavan opiston nurmikolle kokoontuu elokuussa aina noin 5000 nautiskelijaa, joiden toimita pitää nyt saada kuriin - ajattelee poliisihallinto.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Pitihän sitä lähteä, vaikka kyllä kovin laiskotti tämä helle ja kuumuus ja luontainen saamattomuuteni. Aaro tarjosi kyydin ja ilmaisen lipun tapahtumaan. Ruokia ja juomia ei suostunut enää tarjoamaan - pihi mies. Tuo puistotapahtuma pidetään vuosittain elokuun alussa olevana lauantaina Otavan opiston suuressa ja kauniissa puistossa. Se on samanlainen piknik-tapahtuma, kuin maineikkaat Porin jazz-juhlat, mutta pienimuotoisempi. Sinnekin saa siis tuoda omat "eväät" mukanaan puiston nurmikolle ja nautiskella niitä ihan Suomen kaikkien vihonviimeisten alkoholilainsäädännön pykälien, Valviran ja poliisihallinnon ohjeiden vastaisesti. Siis melkoinen rikollistapahtuma nykyisten lehtikirjoittelujen mukaan.

Paikalla on pienistä vauvoista (joilla muuten oli osalla kuulosuojaimet) alkaen vaareihin ja mammoihin, joita siellä olikin sitten runsaasti.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Poliisihallintohan on antanut tiukat uusitut - taikka kaiketi ne ovat vain vanhat, uusin tiukennetuin määritelmin annetut - ohjeet tällaisten tapahtumien kuriin saamiseksi. Onhan se nyt niiiin väärin, että ihmiset ryyppäävät sivistyneesti nurmikolla huopien päällä tai retkituoleissa istuen viiniä ja shampanjaa sekä kuuntelevat siinä ohessa hyvää musiikkia. Eihän sellaista voi millään sallia. Nauttivat vielä tapahtumasta kaiken lisäksi!

Ilmeisesti suomalaisen virallisen ja laillisen mentaliteetin mukaan suomalaisten pitää hakea aidatulta, järjestysmiesten vahtimalta alueelta saatavaa keskentekoista keskikaljaa ja rähistä sitten siitä juopuneena tuon aidan sisäpuolella ja olla samalla kuuntelematta esitettävää kaunista musiikkia. Eihän sitä tosin kukaan kuulekaan kaiken örinän ohessa. Tai jos nyt pitää väkisin kuunnella, laitetaan sitten vaikka joku oman kylän rokkibändi soittamaan ja niin kovaa, jotteivät kaljan juojat nyt sitten enää pysty keskustelemaan, kun eivät kuule kaverinsa ääntä musiikin melun vuoksi.

Tätäkö siis halutaan tuon nautittavan ja leppoisan piknik-tapahtuman sijaan. Kummalliselta tuntuu! Otavassa tuntui - ainakin minusta, joka en siellä joka vuosi käy - että siellä oli todella paljon ihmisiä. Ikään kuin kaikki tulivat vielä kerran, kun se on vielä luvallista istua nurmikolla ja juoda valkoviiniä tai punkkua sivistyneesti lasista ja napostella jotain pikkupurtavaa siinä ohessa. Tosin joillakin oli enemmänkin syötävää, jopa keitettyjä uusia perunoita näytti jollain olevan.

Pääesiintyjä - Chengetai & South-African Jazz M'bassadors ruli paikalle Pariisista ja esitti mm. Miriam Makeban lauluja.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Ikään kuin aavistuksena tulevasta, tällä kertaa sisääntuloportin läheisyydessä oli kourallinen jo tulevien vuosien yleisöäkin. Punkkua juotiin suoraan pullosta, meluttiin kovaäänisesti ja rähistiin kaikesta ja kaikille. Huudettiin orkesterin loputtua kurkkusuorana bravoota, vaikka ei koko aikana kuunneltu ollenkaan loistavan Retro Kings-orkesterin soittoa. Järjestäjät eivät tainneet ymmärtää, että he ovat tulevien vuosien asiakkaita, vaan poistivat heidät puistoalueen ulkopuolelle. Kummallista!

Saa nyt sitten nähdä, kuinka näiden piknik-musiikkitapahtumien oikeasti käy. Loppuvatko ne suomalaisen alkoholipolitiikan kummallisuuksiin, joiden mukaan kansaa pitää samalla kasvattaa eurooppalaisille ja sivistyneille juomatavoille, mutta lopetetaan kuitenkin ne tapahtumat, jossa niin jo nyt tehdään. Heitetään tässä tapauksessa sanonnan mukaisesti "lapsi pesuveden mukana pois". Ei tällaiset hillityt puistotapahtumat ole millään tavalla verrattavissa rokkifestivaaleihin, joissa yleisö on "hieman" erilaista ja jopa suureksi osaksi eri-ikäistäkin, nuorempaa.

Niin ja vielä tämä Otavan Happy-jazz-tapahtuma. Se on kokonaan järjestetty paikallisin talkoo- ja vapaaehtoisvoimin. Esiintyjille maksetaan tietysti ja he ovat yleensä korkeatasoisia taiteilijoita. Kaikki tapahtumasta saatavat tulot leijonaklubi käyttää alueen hyväntekeväisyyteen, jakaa rahaa stipendeinä lapsille ja nuorille erilaisiin harrastuksiin ja taideopintoihin ja monenlaista muutakin hyvää sillä saadaan aikaiseksi.

Jokin aika sitten Suomessa keskusteltiin talkootyön verottamisesta, nyt keskustellaan tällaisten tapahtumien "kuriinlaittamisesta" - vaikka minkäänlaisia ongelmia ei ole ilmennyt. Aina ei ymmärrä näitä esivallan määräyksiä ja alkaa jo hieman tuntua hieman siltä, että olisikohan tehtävä räsäset: pitäisiköhän meidän sittenkin siis unohtaa ainakin tässä asiassa laillisuus ja antaa muiden arvojen mennä pöhkön lain ja pöhköjen säädösten ohitse.


HAP
happy