10. Karjalan lahja savolaisille - Nasti ja Helena

Kerroin jossakin - olisikohan ollut taas Facebookissa - omista karjalaismummoistani, jotka eivät kuitenkaan ole minun omia sukulaismummoja. He ovat Helena ja Nasti - ihanat ihmiset ja parhaat tietämäni karjalanpiirakantekijät. He pyöräyttivät minulle tuossa juuri melkein kuin ohimennen 120 piirakkaa jouluksi. Samalla taisivat tehdä saman verran tai enemmän seurakunnan joulumyyjäisiinkin. Ja muutaman kahvikakun ja montaa muuta siinä ohessa vielä.

Näillä kahdella ihmisellä riittää virtaa. Mutta kun katson ympärilläni olevia muita nuorempia ihmisiä, monet heistä jo melko varhaisessa vaiheessa valittelevat jos minkäkinlaisia sairauksiaan ja vaivojaan. Joskus onkin osuvasti sanottu - tämä taitaa tosin sopia paremmin meihin suomalaisiin miehiin, mutta miksei se sopisi naisiinkin - että "me kuolemme nuorena, jossain 20 ja 30 ikävuoden välillä, mutta meidät haudataan yleensä vasta joskus 80 ikävuoden jälkeen". Ei satu Helenaan ja Nastiin - ei sitten ollenkaan.

Nasti on nyt 83-vuotias ja Helena vähän nuorempi. Nasti käy vielä auttamassa muutamia vuosia vanhempaa, noin ysikymppistä siskoaan siivouksissa ja muissa kodin askareissa. Nastilla on kaksi tietokonetta, joita hän käyttää ahkerasti. Jalat vievät pienikokoista Nastia paikasta toiseen ja valitusta ei kuulu. Helenallakin on omat monenlaiset menonsa ja askareensa monilla eri areenoilla. Hän opettaa, vetää kerhoa, on mukana näytelmäryhmässä ja vaikka mitä. Ja kumpikin ovat oman kirkkomme, ortodoksisen kirkon aktiivijäseniä.

Tuo piirakoiden teko on vain yksi harrastus tai ehkä enemmänkin, se on tapa tehdä perinteistä ruokaa perinteisellä tavalla ja siirtää näin perinnettä meille nuoremmille. Harrastuksia on paljon muitakin. Näytteleminen Kutkutus-nimisessä näytelmäkerhossa, ortodoksisen seurakunnan diakoniatyöhön osallistuminen ja etenkin seurakunnan Tiistaiseuran vetäminen ja sen tukipilareina toimiminen. He jaksavat touhuta vanhainkodilla ja monenlaisissa harrastupiireissä, eikä ikä näytä painavan.

Heihin pätee sama määritelmä kuin aikanaan työpaikallani toimineen talkkarin, nyt jo eläkkeellä olevan Ripatin Penan kohdalla. Penaan - ja siis myös Helenaan ja Nastiin - sopii hyvin määritelmä: "Me teemme mitä osaamme, he tekevät, mitä haluavat."

Kun Penalta kysyin joskus työssä ollessani jotain asiaa, joka pitäisi tehdä, toteuttaa, suunnitella, hän mietti aikansa ja kohta tuli luokseni joko valmis työ mukanaan tai jos se vaati enemmän rahaa, selkeä suunnitelma, miten se toteutettaisiin. Pena oli talkkarin työn lisäksi pärjännyt loistavasti myös keksijänä. Hänen repertuaariinsa kuuluivat myös esimerkiksi korut, joita hän teki koulun käsityöluokassa mitä erilaisimmista materiaaleista.

Tällaiset ihmiset ovat ikään kuin "taivaan lahjoja". He piristävät päivää siellä, missä liikkuvat ja vaikuttavat. Helenasta ja Nastista olekin sanonut tutuilleni, että he ovat Karjalan lahja meille Savossa asuville ja siinä ohessa noille savolaisillekin.

Tässä vielä video heidän piirakantekotalkoistaan Mikkelin ortodoksisen seurakunnan uusitussa salissa vähän ennen joulua 2012.



Tämä on viimeinen jupinani ennen joulua, joten toivotan tässä vaiheessa kaikille blogini lukijoille rauhallista joulujuhlaa!

Kristus syntyy - kiittäkää!

HAP happy