keskiviikko 2. tammikuuta 2013

13. Ihana äidinkielemme

Kyllä tämä oma suomenkielemme on ihanaa. Ei pelkästään siksi, että on todella kunnioitettavaa, kun meillä on oma kieli itsenäisessä valtiossa, vaan myös siksi, kun tämä suomenkielemme on niin monimuotoinen - meillä on oman kielemme sisällä useita murteita ja niiden erot ovat usein herkullisia.

Vierailin viime kesänä Pohjanmaalla - Seinäjoen, Ylistaron ja Lapuan maisemissa - pitäisi siis kait oikeammin sanoa Etelä-Pohjanmaalla. Vaikka olen asunut jo kauan täällä Suomessa (viimeisin muutto takaisin Suomeen tapahtui kohdallani v. 2001), en ollut koskaan käynyt noissa eteläpohjalaisissa maisemissa ja kokonaisuudessaankin Pohjanmaalla ihan satunnaisesti ja käsitykseni alueesta ja kielestä oli melko hatara ja melko tylyn stereotypinen. "Aakeeta laakeeta", jossa ihmiset "kyssyyvät, ootko sääki niiku määkii, ku sääki ossoot määkii", vai miten se nyt menikään tai meniköhän se edes ollenkaan noin. Anteeksi pohjalaiset!

Kyllähän ne ihmiset siellä ihan erilailla puhuivat ja ajoittain, kun en ihan kaikkea ymmärtänyt, tarvitsin kyllä simultaanitulkkasta, joka tosin olikin paikalla ja ystävällisesti sekä "suomensi" että samalla selitti ja kertoi sanan etymologiaa siis sananselitystä. Olo oli, kuin olisin ollut kuunaan ulkomailla lomalla.

Ihmiskuvakin, joka minulla oli pohjalaisista, oli myös todella stereotypinen. Suunnilleen tämän vitsin kaltainen:


"Katonharjalla oli neljä miestä töissä: karjalainen, savolainen, hämäläinen ja pohjalainen. Köysi petti, ja miehet lähtivät putoamaan. Karjalainen huusi:
- Nyt mie mään, pojat!
Savolainen lohkaisi:
- Ei se puttous mittää, mutta se äkkipyssääs.
Hämäläinen arveli:
- Olisko jo mennä?
Mutta pohjalainen iski puukkonsa kattoon ja sanoi:
- Meillä lähretähän, koska itte tahrotahan."

No se kuva, joka meillä suurella osalla "muunmaalaisilla" tai paremminkin "muunkielisillä" on pohjalaisista - tai pohojalaisista - on ehkä saatu Edvin Laineen ohjaamasta elokuvasta "Tuntematon sotilas" tai joistain muistakin suomalaisista vanhoista "häjyt tulloo"-elokuvista. Vaikka tiedä häntä, onko meillä sittenkään se oikea kuva. Kuka todella olikaan edes tuossa Tuntemattomassa pohjalainen, kuka hämäläinen, kuka mistäkin. No ainakin alikersantti Mäkilä, saita laihialainen talousaliupseeri ja naiivi, sotapropagandaan uskonut sotamies Salo lienevät olleen pohjalaisia.  

Mutta
mitä ilmeisimmin, kuva pohjalaisista muuttui positiivisemmaksi
vierailullani. Liekö syynä olleet tosiaan pohjalaiset itse vai se, että siellä taitaa nykyään asua muitakin kuin syntyperäisiä pohjalaisia. Minäkin tapasin Lapuan ortodoksisessa kirkossa isännöitsijänä naisen, joka oli kotoisin samoilta seuduilta kuin isäni, Korpiselän maisemista - Karjalasta tietenkin hänkin.

Useinhan on kuultu myös sellainen "kaupunkilegendamainen" väite, että karjalaisevakot pelastivat sodan jälkeen Pohjanmaan sisäsiittoisuudelta. Siellä, kun oli kuulemma tapana naida puoliso samasta tai korkeintaan - jos talossa oli hevonen - naapurikylästä ja suku alkoi hiljalleen käydä omalla lähiseudulla melko laajaksi ja valinnat vähiin. Sen seurauksena degeneraatio, suvun rappeutuminen, ja erilaiset perinnölliset ja tuohon degeneraatioon liittyvät sairaudet uhkasivat. Silloin tulivat evakot ja paransivat tilanteen kertalaakilla. Samalla tietysti autettiin alueen naimatilannetta silläkin tapaa, että uudet karjalaiset salskeat evakot korvasivat puolisoina sodassa kaatuneita pohjalaisia, joita sanottiin olleen paljon. Niin tai näin - tiedä häntä - tilanne vaikutti ensi näkemältä Pohjanmaalla hieman erilaiselta kuin olin luullut. Niin - ja jutut, kaupunkilegendatkin ovat vain juttuja.


Meille muunmurteisille lienevät jotkut pohjalaiset sanat - kuten vaikka se kuuluisa itikka ja tietysti Itikan meijeri - tuttuja, mutta kyllä siellä Etelä-Pohjanmaalla aivan yhtenään pruukasi niitä sanoja tulemaan, että alkoi olo olla väliin melko köppääne väliin ihan flataane. Kun en esimerkiksi tiennyt, onko kropsu syötävää, juotavaa vai mitä sillä tehdään, niin kyllä siinä olo oli melko huuriton, hyvä, etten alkanut märäjätä.

Mutta kiitos Johannalle, kun jaksoi selittää - ainakin minulle sakialle pöyröölle - miljoona kertaa ja silti ei ollut selittäessään yhtään prökkevä. Saa nahdä, milloin saadaan tietokoneen Google-kääntäjäänkin suomi-eteleäpohjanmaa-käännösohjelman.

Mutta osataan sitä täällä idempänäkin. Luin äskettäin Facebookista, kun eräs pappi kertoi Oulun metropoliitan pallin tavoittelijoista. Minulle kun tuo sana palli tarkoittaa ihan muuta kuin istuinta, joka merkitys sillä kai jossain päin Suomea myös on. Minun kielenkäytössä miehellä on pallit tuolla jalkojen välissä, kaksin kappalein normaalisti. Taitaa olla virallinen nimi: kivekset.

Tuollainen sanan käyttö on hieman samanlaista, kun jossain päin Suomea syödään pottuja, kun taas minä
pienenä pissasin sellaiseen enkä missään nimessä syönyt sitä.

Voitte siis uskoa, että olut meni kerran väärään kurkkuun, kun istuin eräässä pubissa tuopin ääressä parin tutun miehen kanssa korkeilla baarijakkaroilla, joita siinä ympärillä oli runsasti tyhjillään ja sisään ryntäsi nuori nainen, joka huikkasi ovelta perässään tuleville naisille: "Tänne tytöt, täällä on pallit jokaiselle!"
Kyllä tämä oma suomenkielemme on ihanaa.



HAP
happy

4 kommenttia:

  1. Kiitos tämän päivän hyvänmielen pläjäyksestäsi. Ja en olisi pohjalainen, ellen vähän puuttuisi asiaan: ikinä ei sanottaisi ne tulloo vaan: ne tuloo.
    Heh.
    Maija Pajukangas-Viitanen, pohojalainen ( näin sanotaan Keski-Pohjanmaalla, isä oli siis kaustislainen ja äiti sieviläinen )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Ensin ajattelin vastata Oscar Wilden sanoin: "Naisilla on ihana vaisto asioista. He löytävät kaiken, paitsi oleellisen." Mutta kun arvelin, että pohojalaisena et sitä saattaisi kestää, jätän sanomatta.
      Ystävyydellä, Hannu (karjalainen)

      Poista
  2. Pohojalaasena voin sanoa että hyvä että sait eres jonkinlaasen positiivisen käsityksen heimoveljistäni. Ollahan jäykkiä ja suoranpuheesia kun sille päälle satutahan. Ja ainahan sitä asiantynkääkin riittää. On meis poholalaasis se toinenkin puoli. Ollahan tunteellisia eli tunnetahan väkevästi. Uskonnollisiakin meistä on vielä ehkä enemmän ku mualla Suames. Meitä ortodokseja on kovin vähän. Oon itte asunu isoolla kirkolla yli 40 vuotta ja täällä ortpdoksina olo on helpompaa ku ei oo pitkä kirkkohon. Syntymäkylästä on 50 km Vaasan ort. kirkkoon ja piispan kaupunkiin 450 km. KP Panteleimonia ei moni näe kovin useen Vaasas.

    Äidinkielemme on todella runsas ja vivahteikas. Maailman paras kieli.

    VastaaPoista
  3. Murteet ovatpuheemme suola. Valamon luostarissa on tarjolla hurmaava tarjotin eri puolilta Suomea tulevien turistien ja talkoolaisten murteita. Takavuosina Sergei-laivan oppaana toimi nuorukainen, joka puhui iloisesti Turun murretta, nuotti ja määmäät kuulostivat tosi hauskalta Savon sydämessä. Vieressäni istui emäntä kertoillen tuttavastaan, joka on "sellain iloin ihmin" - Kymenlaakson ääni! Itse jouduin suorittamaan savolaisen kielitestin, "kualjkiäryleet on jiäkuapin piälä". Selvisin siitä, olenhan aeto kuopijolaenen. Myös erään vakitalkoolaisen jämäkkä ja jäntevä lappilainen murre hivelee korvia.
    Maailman paras on kielemme!

    VastaaPoista

Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.