32. Malyn pappi

Jupinassani nr. 17 "Pyhä mies joen rannalla" kerroin eräästä tapaamastamme venäläisestä ortodoksisesta papista. Vieraillessamme kattomaalin vietireissulla Venäjällä Pihkovassa ja Petserissä, eräänä päivänä menimme käsikäyttöisellä lautalla, siis itse kammesta kääntäen, joen yli hänen luokseen. Koimme silloin suurta vieraanvaraisuutta tuossa erikoisessa ja monella tapaa mieleen painuneessa kohtaamisessamme.

Joen ylitys Arin kiertäessä kampea ja muiden (Sergius, HAP ja Valentina) nautiskellessa kyydistä
(Kameran takana ja kuvan © Vesa Takala)

En tuossa edellisessä jupinassani muistanut papin nimeä, enkä paikkakuntaakaan. Mutta kun nyt äsken löysin isä Sergius Collianderin vuonna 1994 lähettämän kauniin joulutervehdyksen (huomaa, mitä kaikkea laitankaan talteen ja miten pitkään niitä sitten säilytän!! 20 vuotta.) siitähän se selviää. Kirjeessä isä Sergius kertoo, että Pihkovan ja Petserin välisestä maantiestä hieman sivussa on Malyn kylä, jossa siis silloin kävimme.

Selvitin asiaa hieman vielä lisää ja kylä lienee vanha virolainen, setukaisten, siis eräänlaisten "Viron karjalaisten", aikanaan asuttama Mõlan kylä, jossa sijainnut kirkko oli pyhitetty Kristuksen syntymälle ja kirkko oli yksi todella vanhoista säilyneistä rakennuksista tuolla alueella. Nykyinen kirkko rakennettiin mahdollisesti joskus 1700-luvulla ja se on ollut jossain vaiheessa osa Kristuksen syntymälle pyhitettyä luostaria, minkä yhteyteen liitettiin mm. pyhittäjä Onufrin nimi. Hänet oli mainittu myös tuossa isä Sergiuksen kirjeessä.

Mõlan kylä sijaitseen Irboskan laakson rinteessä noin 5 km Irboskasta pohjoiseen. Parisataa vuotta sitten kylää asuttivat setukaiset, mutta nykyään se on venäläinen Malyn kylä.

Kristuksen syntymälle pyhitetty kirkko Malyssä Venäjällä.
(Kuva ja © Jaanus Plaatin tutkielmasta)

Petserin alueesta tuli jo vuosisatoja sitten koko seutukunnalle merkittävä kristinuskon keskus, lähinnä juuri Petserin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen luostarin johdosta, mutta myös Malyn Kristuksen syntymän luostarilla on sanottu olleen merkittävä vaikutus etenkin setukaisiin. Se siis perustettiin paikalle, jossa vaikutti jo aikaisemmin - mahdollisesti 1400-luvun lopulla - pyhittäjä Onufri Mõlalainen.

Tuo 1700-luvulla rakennettu kirkko oli siis vielä pystyssä, vaikka moni muu luostarin rakennuksista oli raunioina. Kirikupüha eli ilmeisesti kirkon toinen praasniekkapäivä (Kristuksen syntymäjuhlan lisäksi) on mõlapäev, mõlapäivä,  kylän oma päivä, joka on peetripäivän (12. heinäkuuta) jälkeisenä sunnuntaina. Mõlapäivänä pidetään jumalanpalvelus kirkossa ja sen jälkeen on ristisaatto kirkon ja luostarin raunioiden ympäri. Kirkon alta virtaavan lähteen vedellä uskotaan olevan parantavia voimia. Lähistöllä on myös Mõlajärvi, joka on erittäin kirkasvetinen ja syvä. Järven kautta virtaa Optjoki, joka alkaa Linnajärvestä ja laskee Pihkovajärveen.

Useimmat vanhan luostarin rakennuksista tuhoutuivat jo vuonna 1581 entisen Transsilvanian ruhtinaan, sittemmin Puolan kuninkaan ja Liettuan suurruhtinaan Stefan I Báthoryn armeijan taisteluissa Liivinmaan sodassa (1550-1583). Kirkosta ja tuosta seudusta laajemminkin Jaanus Plaat on kirjoittanut tutkielman "Ortohodoxy and Orthodox sacral buildings in Estonia from the 11th to the 19th Centuries".

Vierailimme siis silloin tietämättämme melkoisen historiallisilla paikoilla. Entisellä luostarialueella erääseen vanhaan taloon oli majoittunut tämä seurakunnan pappi ja hänen nimensäkin selvisi nyt isä Sergiuksen kirjeestä. Hän oli isä Vasili. Isä Vasili tarjosi - kuten isä Sergius kirjoittaa - "kesän sateen kastamille matkamiehille pelkistetyn, mutta lämpimän teehetken". Sielun rakennukseksi ja lohdutukseksi taipaleella hän antoi mukaamme broshyyrin, josta isä Sergius käänsi meille osan silloin kovin ajankohtaisena ja muistorikkaana joulutervehdyksenä. Tässä nyt tämä Malyn kylän Kristuksen syntymäkirkon papin antamasta brohyyristä isä Sergiuksen kääntämä rukoushuokaus:

Lohduta minua, Vapahtaja, 
kun kuulet katkeran itkuni! 
Ole sielun rauhoittaja, 
ruumiin parantaja ... 
Olen uupunut taistelussa kohtaloa vastaan, 
olen menettänyt uskon totuuteen. 
Pahat voimat ovat riistäneet 
pyhimmän ihanteeni. 
Oi Kristus, kuule anomukseni, 
hajota öinen pimeys. 
Pyhitä pyrkimykseni, 
anna mielen vakautta, 
hengen valppautta, ruumiin voimaa. 
Suo, vanhurskas Jumala, 
että saavuttaisin rajan, 
jossa loistaa paratiisin kirkkaus! 

Tämä rukoushuokaus sopii meille hyvin myös nyt, noin 20 vuotta myöhemmin, kun olemme juuri kulkeneet kuusi viikkoa kestävän Suuren paaston ja vielä sitä seuraavan hieman tiukemman paastoviikon, Suureen viikon aikana mahdollisesti fyysisesti uupuneena, mutta kuitenkin henkisesti ravittuina ja katumuksen kautta "puhdistautuneina" kohti Herran ylösnousemuksen riemullista juhlaa, kohti Herran pääsiäistä. Isä Rauno Pietarinen, joka toimii vielä jonkin aikaa Joensuussa olevan ortodoksisen seminaarin pappina, sanoi opetuspuheessaan ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa Joensuussa seminaarin kirkossa 21.3.2013 tähänkin oivallisesti sopien: "Paasto kuljettaa meidät Kristuksen ylösnousemuksen Pääsiäiseen, kuolemasta elämään pääsemisen Pääsiäiseen; riippuvuuksista itsellisyyteen pääsemisen Pääsiäiseen, orjuudesta vapauteen, varjosta valoon, tyhjyydestä täyteyteen, näivetyksestä koko elämään."

HAP
happy

P.S. Katso kuvia hieman suurempina ja klikkaa niitä hiirellä.
EDIT 24.3.2013:
Tämä on itse asiassa kolmannen osan jatko-osa Venäjä-Viro-trilogiasta, jonka edelliset osat ovat:
14. Maalia Petseriin
16. Mistä pässi nunnille
17. Pyhä mies joen rannalla