33.Jännitystä ja kaihomieltä

Matkalle lähtemisessä on aina oma erikoinen jännittävä ja toisaalta kaihomielinen tunnelmansa. Matkalle valmistautuminen kihelmöi vatsassa. Näin etenkin silloin, kun matka kestää kauan tai suuntautuu kauas kotoa. Valmistelen pian alkavaa matkaani kuumeisesti  - sanan mukaisesti: par' aikaa olen flunssan vuoksi kuumeessa. Valmistelu on sekä osin makeaa, jännittävää että osin suolaista, kiehtovaa. Liekö tähän ikääni ja vanhuuteen jotenkin voimakkaammin liittyvää, että se samalla on myös erityisen kaihoisaa. Tämän ikäisenä kun ei koskaan voi tietää, milloin lähtee viimeiselle matkalle. Aina voi sattua matkalla vaikka mitä, eikä kyse tarvitse välttämättä edes olla omasta toiminnasta tai omista virheistä. En niitä odota, puhumattakaan, että niitä pelkäisin, mutta ajatuskin siitä, etten enää näkisi vunukoitani, tuntuu kyllä epämiellyttävältä. Ja varmasti noita ihania pieniä hömelöitäni jo viikossa ikävä tulee. Mutta siihen, ikävän torjuntaan, ovat tehdyt mm. nämä nykyaikaiset modernit informaatiotekniset "vermeet".

Piakkoin lähden siis ajallisesti ja kilometrienkin osalta pitkälle automatkalle itäiseen, vai olisikohan se Kaakkois-Eurooppaan. Kohteena on Romania, jonne ajamme näköjään Baltian (siis Viro, Latvia, Liettua), Puolan, Slovakian ja Unkarin kautta, kun emme nyt erilaisista "näyttämöteknisistä" syistä johtuen voikaan mennä laivalla suoraan Puolaan.

Romaniasta tulee tänne Suomeen joka kevät ja kesä paljon ihmisiä. Heitä nimitetään usein kerjäläisiksi, vaikka he saattavat olla toki muutakin. Mitä - sitä on vaikea sanoa, mutta epäilyjä on monenlaisia. No joka tapauksessa aiheeseen liittyen olen joillekin heittänyt huulta, kun he ovat ihmetelleet juuri Romaniaan lähtöäni, että yritän näin tasapainottaa tätä muuttoliikettä Suomen ja Romanian välillä. Niin, ja palaan takaisin Suomeen, kun Robert's Cafen pahvimuki on kolikkoja täynnä. Matka saattaa siis kestää pitkäänkin. Asian voivat ilolla panna merkille eräät ainakin jossain päin Suomea ja jatkaa ihan kaikessa rauhassa kalakukkojen syöntiä vaikka kukkomuseossa.

Olen ollut Romaniassa ja sen naapurimaassa Moldovassa useita kertoja. Kerron aiheeseen lämmittelynä seuraavassa jupinassani vierailusta Romaniaan vuonna 2001. Siellä asuu muutama ystäväni, yksi heistä on suomalainen muut romanialaisia. Mukavia ja hyviä ihmisiä. No syykin tuohon on selvä: he lähes kaikki ovat ortodoksisia pappeja, ja tietysti heidän puolisojaan. Papeista kolme asui monta kuukautta naapureinani, kun 2000-luvun alussa asuin Ateenan lähistöllä Palio Pendelissä sijaitsevassa Moni Pendelissä, tuossa antiikin marmorin syntysijoille perustetussa kreikkalaisessa Pendelin luostarissa. Silloin tutustuin heihin ja yksi heistä, isä Neculai, jäi pysyväksi ja todella hyväksi ystäväkseni. Elimme kaikki neljä - "kolme romanialaista muskottisoturia ja karjalainen d'Atakaani" - silloin tuolla Kreikassa, kaikille meille vieraassa maassa, kaukana kotoa ja rakkaistamme ja läheisistämme. Olimme usein yhdessä kaikenlaisissa tunnelmissa, ilossa ja surussa, työssä ja opiskelussa, arkena ja sunnuntaina. Kannettava tietokoneeni ja digikamerani olivat jo tuolloin kovassa huvi- ja hyötykäytössä.

Kolme romanialaista muskettisoturia ja D'Artagan.
HAP, Dragos, Neculai ja Daniel.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olen sittemmin käynyt perheeni kanssa tai yksin heidän luonaan Romaniassa muutaman kerran ja yksi heistä on käynyt vaimonsa kanssa luonani Suomessa. Tämä hyvä ystäväni, isä Neculai, asuu vanhan Moldavian kuningaskunnan entisessä, todella kauniissa pääkaupungissa, Iasissa, Koillis-Romaniassa, Bucovinassa, joka kaiken kaikkiaan on satumaisen kaunista seutua. Itse kaupunki, Iasi, on erittäin kaunis, vihreä ja täynnä monia upeita ortodoksisia kohteita.

Alueella, siis Bucovinassa ja Romanian puoleisessa Moldoviassa sijaitsevat mm. UNESCOn maailmanperintökohteina olevat ns. (ulkopuolelta) maalatut kahdeksan luostaria (mm. Arbore, Humor, Voroneţ, Moldovița, Suceava), joiden ulkoseinät ovat täynnä ikonimaalauksia, osa Bysantin valtakunnan viimeisiltä ajoilta, kun Konstantinopoli jäi turkkilaisten ikeen alle. Kaikki nuo 1400-1500-luvun luostarit ovat todella kauniita ja mieleen jääviä ja niissä kaikissa on yhä toimivat luostarit - joko mies- tai naisluostarit. Ei siis mitään city-luostareita, sekaluostareista nyt puhumattakaan. Osaan luostareista voi tutustua lähemmin tekemiemme artikkelin pohjalta Ortodoksi.netissä. -> kts. "Moldovan ja Bukovinan luostarit".

Moldovan ja Bucovinan luostareita kartalla.
(Kuva © Ortodoksi.net / Sonja Pyykkönen)

Näiden lisäksi siellä sijaitsee lukuisia muita ortodoksiseen historiaan varsin oleellisesti liittyviä luostareita, joiden vaikutus on ollut laaja kautta koko ortodoksisen maailman. Yksi tällainen on mm. Neamţ, jolla on ollut oma vaikutuksensa Laatokan Valamon kautta myös siis meidän Heinäveden Valamon luostariimme asti. Pyhittäjä Paisi Velitškovskin vaikutus on ulottunut sieltä vahvana Suomeenkin sekä Optinan että Valamon luostarien kautta. Pyhittäjä Paisin kuoleman jälkeen 1700-1800 -lukujen taitteessa lukuisia venäläisiä munkkeja palasi kotimaahansa ja sikäläisiin luostareihin, muun muassa Valamoon, jonne palasivat Paisin oppilas isä Feodor ja hänen oppilaansa Kleopa ja Leo, jotka toivat mukanaan myös starets- eli ohjaajavanhuskäytännön. Käytännön mukaan jokaiselle luostariin munkiksi tulevalle annettiin ohjaajaksi joku hengellisessä elämässään kokenut iäkäs munkki, jolle ohjattavan piti käydä avautumassa vähintään kerran viikossa.

Sielläkin on toinen erikoinen yhteensattuma - aivan kuten meilläkin on uusi ja vanha luostari, meillä Uusi-Valamo (Suomessa) ja Vanha-Valamo (Venäjällä), heillä on Uusi-Neamţ (Moldovassa) ja Vanha-Neamţ (Romaniassa).

Vanha Moldavian kuningaskunta sijoitettuna nykyisten valtioiden alueelle.
(Kuva: Wikipedia)

Todennäköisesti vierailemme Iasissa sekä Bucovinan ja Moldovan (Moldovian) alueilla Romaniasta pois lähtiessä, vaikka aluksi oli tarkoitus mennä sinne ensiksi. Nyt suuntaamme kuitenkin ensiksi lähelle pääkaupunkia Bukarestia, suomalaisen ystäväni kesämökille, jossa nyt ainakin ensiksi saunomme ja katselemme kauniita maisemia ja nautimme leppoisasta elämästä, romanialaisista virvokkeista ja keväästä, joka siellä on huomattavasti pidemmällä silloin kuin meillä.

Sitten suuntaamme jossain vaiheessa hänen kanssaan, jos Luoja ja vaimot suo, Mustanmeren rannalle tipuja bongailemaan. Siellä olevan asuinpakkamme lähettyvillä sijaitsee Tonavan delta-alue, jossa sekin on siis toki mahdollista, mutta voihan sitä toki tehdä muuallakin. Siellä muualla vain on toisenlaisia tipuja, kauniita hekin. No onneksi minulla on kamerassa 21-kertainen zoom, onnistuu helposti tuo bongaaminenkin ilman soilla ja hetteiköissä rämpimistä - sitä on jo saanut tehdä ihan riittämiin täällä Suomessa. Tosin jotkut väittävät ihan tosissaan, että minä en tiedä enää mitään tipuistakaan ja omat kornitologiset taitoni ovat kuulemma päässeet jo rappeutumaan muiden ilmaisutaitojeni ohessa. No - katsotaan sitten.

Kuten alussa sanoin, matkalle valmistautuminen on ainakin kohdallani melkoinen prosessi. Tässä tapauksessa varsinkin, kun matka kestää kuitenkin useamman viikon. Pitää tarkistaa omat aikataulut ja siivota alta pois kaikki muut menot: lääkäriajat, hammaslääkärit, jne. Pitää selvittää laskujen tuleminen ja niiden maksaminen, postin kääntäminen, kotimies ja kukan kasteleminen (siis vain yhden kukan). Ja mitä kaikkea sitä sitten onkaan. Auto - vaikka on uusi - pitää olla myös timmissä kunnossa, kuten sen vakuutukset ja tietysti omat vakuutuksetkin. Tällä kertaa lähden pikkuautolla, en matkailuautolla ja se tekee matkasta myös hieman erilaisen. Autokauppiaani - kuultuaan matkastani - hykerteli käsiään ja totesi, että saattaa sitten olla uudet autokaupat edessä matkan jälkeen. Mitähän hän sillä tarkoitti!

Meitä matkaajia on kaksi. Hyvä ystäväni, jonka kanssa on tullut matkusteltua aikaisemminkin - Romaniassakin - ja koettua monia seikkailuja, lähtee mukaan. Hänen vaimonsa vierailee kaiken varalta jossain vaiheessa lentämällä Romaniassa, joten se antaa kenties mahdollisuuden ystävänikin osalta hieman pitempään reissaamiseen. Toivottavasti - naisista kun ei aina tiedä. Kaiken kaikkiaan kahdestaan matkustaminen tuo mukanaan myös turvallisuutta ja kaksi kuskia on aina parempi kuin yksi.

Matkasta tulee tänne varmasti ennemmin tai myöhemmin lyhyitä jupinoita, mikäli nettiyhteydet suinkin siellä toimivat ja ovat kohtuuhintaisia. Aion hankkia paikallisen pre-paid-liittymän ja hoitaa nettihommat sillä tai majapaikkojen sekä muiden julkisten paikkojen WiFi-yhteyksillä. Puhelut nyt eivät enää Euroopassa kovin kalliita ole omallakaan liittymällä, mutta datan siirtäminen omalla puhelinyhteydellä on eri asia - vielä.

Omilla Facebookin Hap-sivuilla tulee varmaan myös - mahdollisuuksien ja edellä mainittujen rajoitteiden puitteissa - olemaan kuvia ja lyhyitä viestejä, missä milloinkin menemme ja olemme. Joten, jos jaksat ja etenkin jos kiinnostaa, seuraa toki matkaamme näinkin ja ole hengessä mukana. Ole nyt ainakin sillä tavalla mukana, että liitä meidät iltarukouksiisi - se on nyt todella tarpeen tuolla, missä erilaisten tilastojen mukaan tapahtuu paljon erilaisia vakaviakin liikenneonnettomuuksia hurjan ja osin sosialistisen vallan jälkeisen uuskapitalistisen hurmahenkisen liikennekulttuurin vuoksi. Joten, iso lauma enkeleitä on laitettu tilaukseen, vahvista sinä osaltasi osan tilaaminen. Kyllä he kaikki pieneen autooni hyvinkin mahtuvat!

HAP

happy