59. Aikuiskriparilla rikastuu

Puroniemen leirikappeli eli tšasouna sijaitsee kauniilla paikalla Korpijärven niemessä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Viime viikonvaihteessa oli Rautalammin Puroniemellä sijaitsevassa todella kauniissa entisessä Ortodoksisten nuorten liiton eli ONL:n leirikeskuksessa, nykyisessä Puroniemen ystävät ry:n omistamassa leirikeskuksessa aikuiskripari. Joku kysyi Facebookissa, mikä oikein onkaan aikuiskripari?

Kripari sanana tulee pitemmästä sanasta kristinoppikoulu, joka ortodoksisessa kirkossa vastaa luterilaisen kirkon riparia eli rippikoulua. Luterilaisessa kirkossa riparin merkitys on suurempi, Ilman riparin käyntiä ja sen päätteeksi tapahtuvaa konfirmaatiota, luterilaisilla saattaa tulla joitain vaikeuksia myöhemmin mm. naimisiinmenossa eli vaikkapa juuri kirkkohäiden järjestämisessä. Ennenhän sanottiin riparin käynnin olevan eräänlainen "naimalupa", siis sen jälkeen oli valmis menemään kirkolliseen avioliittoon. En tunne nykyistä luterilaista käytäntöä ja siksi en tiedä, vieläkö tuollainen vaatimus on olemassa. Mutta tärkeintä tässä oli tuo riparin eräänlainen pakollisuus, se oli siis käytävä kaikkien luterilaiseen kirkkoon kuuluvien.

Ortodoksisessa kirkossa ei ole koskaan ollut pakollista kriparia. Silloin kun ripari ja konfirmaatio luterilaisilla antoivat luvan ripille pääsyyn ja osallistumaan ehtoolliseen, meillä ortodoksisessa kirkossa lapsi on saanut heti kasteen ja mirhavoitelun, siis eräänlaisen konfirmaation, jälkeen osallistua ehtoolliselle. Vauvana tietysti vanhempien kanssa, mutta kasvettuaan, myös yksin.

Meillä kriparin käyminen ei ole ehto kummiksi pääsylle eikä kirkolliselle luottamustehtävällekään, mutta suuren valtakirkon puristuksessa olemme kuitenkin omaksuneet kripari-käytännön eli mekin järjestämme noin 15 vuotta täyttäneille oman kristinoppikoulun, joka voi olla yhtenäisenä jaksona leirillä tai vaikka kerran viikossa kokoontuvana kerhona oman seurakunnan tiloissa.

Varsinkin leirit ovat olleet kovin suosittuja, niistä on jopa sanottu joskus, että kukaan ei oikein halua sinne mennä, mutta poislähteminen kriparilta se vasta vaikeaa onkin. Voi sitä itkua ja haikeutta, kun pitää jättää ihmiset, joiden kanssa oli leirillä vaikkapa viikon.

Leirikappelissa voi toimittaa kaikki päivittäiset jumalanpalvelukset. Kuvassa ist Andrei Verikov ja Onni Laakso ehtoopalveluksessa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Aikuiskripari on sitten melko uusi sovellus tästä nuorten kriparista. Aikuiskripari oli alkuaan tarkoitettu sellaisille ortodoksiseen kirkkoon liittymistä aikoville, jotka haluaisivat syventää osaamistaan ja tietoja ortodoksisesta kirkosta. Erittäin hyvä tapa oppia asioita yhdessä oman ryhmän kanssa ja usein vielä keskellä kaikkea tätä ortodoksista elämää - kuten juuri Puroniemessä se on mahdollista. Siellä on oma kirkkorakennus, leirikappeli, jossa voidaan toimittaa jumalanpalveluksia ja jos joku haluaa ja siltä tuntuu, hän voi siellä toimia turvallisen ohjauksen alaisena vaikka kirkonpalvelijana, ponomarina ja jatkaa sitä sitten omassa seurakunnassaan.

Aikuiskriparilaiset ryhmäkuvassa loppulirurgian jälkeen. Kuvasta tosin puuttuu muutama leiriläinen ja joku työntelijäkin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tietenkin aikuiskriparin ohjelma on erilainen kuin nuorten kriparilla, mutta monet pääasiat ovat samoja ja niitä opetetaan molemmissa. Kriparilaisille opetetaan monia asioita kirkkorakennuksesta ja kirkossa käyttäytymisestä, sakramenteista, etenkin monelle pieniä vaikeuksia tuottaneesta katumuksen sakramentista, ripistä, jossa ihmisen tulee kertoa papille Kristuksen edessä omat syntinsä ja katua niitä. Siellä selviää, mikä on rippi-isä ja kuinka ortodoksisessa kirkossa käytetään Raamattua opetuksessa. Monia muitakin asioita tulee esille ja tärkeintä on, että nämä asiat tulevat kriparilaisten omista toiveista, omista kysymyksistä: mitä, miksi, milloin, miten ...

Puroniemi on kriparipaikkana varmasti maailman paras. Suuresti ihmettelen, että ONL, joka näitä kripareita järjestää nuorille, luopui tuosta leirikeskuksesta. Mutta samalla olen suuresti onnellinen, että Puroniemen ystävät ry hankki tuon paikan ja jatkaa sen leiriperinteitä joko yksin tai yhdessä ONL:n tai Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunnan eli  PSHV:n taikka tarvittaessa muidenkin kirkollisten organisaatioitten kanssa.

Opetustuokio vielä jumalanpalveluksen päätteeksi. Isä Andrei kertoo kirkkokäyttäytymisestä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nyt kesäkuun kauniina viikonvaihteena Puroniemeen oli kokoontunut noin parikymmentä tiedonhalusta kriparilaista ympäri Suomen. Kaukaisin taisi olla länsirannikolta ja melkoinen osa ns. lähialueelta, sillä tämä toiminta ei vielä ole oikein solahtanut omiin uomiinsa vaikkapa markkinoinnin kanssa, koska alue tuli kaupan kautta yhdistykselle vasta alkuvuodesta ja paras markkinointiaika mm. seurakunnille oli jo ohi ja seurakunnat olivat suunnitelleet omat kesätoimintansa jo muualle.

Puroniemen rantasauna on kuuluisa hyvistä löylyistään.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Paikalla oli nuoria ja vanhoja, vanhin taisi olla reilusti yli 80-vuotta ja hän omalla olemuksellaan ja mukana olollaan toi kripariohjelmaan myös tietynlaista vakautta, pysyvyyttä ja jatkuvuutta. Osa oli vielä luterilaisen kirkon jäseniä ja he etsivät omaa uskontoaan. Toivottavasti tämä antoi eväitä tällekin pohdinnalle. Melkoinen osa kriparilaisista oli sellaisia, jotka olivat olleet jo vuosikausia tai jopa ns. syntymästään ja kasteesta saakka ortodokseja. He olivat mukana päivittämässä tietojaan ja taitojaan.

Puroniemen apostolien Pietarin ja Paavalin tšasounassa on aina tunnelmaa jumalanpalveluksissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nurmeksen ortodoksinen kirkkoherra, isä Andrei Verikov, oli mainio opettaja ja häntä avusti omalta osaltaan myös Rautalammin ortodoksinen kirkkoherra, pappismunkki Johannes (Parviainen) ja varmasti me kaikki olimme omalta pieneltä osaltamme myös mukana luomassa tuota leirin sisältöä.

Rautalammin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, pappismunkki Johannes oli yksi leirin opettajista. Tässä hä opettaa Raamatun käyttöä ortodoksisessa kirkossa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Puroniemessä on mainio keittiö, jossa on jokseenkin helppo valmistaa ruokaa suurellekin joukolle ihmisiä ja ruokasalissa voi jokainen syödä omassa pöydässään muiden kanssa ohjelma syventäen pöytäkeskusteluilla. Myös iltanuotiolla oli siihen mahdollisuus ja kaikki taisivatkin sitä mahdollisuutta käyttää, sillä vaikka alueella oli metsäpalovaroitus, kodassa voitiin tehdä nuotio ja nautiskella se räiskeestä ja tietysti ohessa myös räiskäleistä, letuista. Leirin järjestelyistä vastasivat Puroniemen ystävien vapaaehtoiset ja heille myös kaunis kiitos kaikesta Puroniemen eteen tehdystä työstä.

Iltanuotiolla on tunnelmaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kuten joku aivan oikein totesikin: "Puroniemi on nyt paljon paremmassa kunnossa, kuin se koskaan on ollut." Alueella ja rakennuksissa ei ole mitään ongelmia homeesta tai muista tuollaisista. Majoitustilat ovat mainiot, osa on pieniä huoneita, osa laajempia yhteismajoitustiloja. Rantasauna tai tarvittaessa vaikka päärakennuksen alakerran sauna on leiriläisten käytössä, ihanaan Korpijärveen ja sen lämpimään veteen voi solahtaa saunasta tai vaikka ihan muuten vain. Järvellä voi soutaa veneellä, pihalla pelata lentopalloa tai muita pihapelejä ja koko ajan voi nauttia kiireettömyydestä ja maittavista aterioista mutta myös hyvästä seurasta. Ja tietysti tärkeimpänä, onhan kyse ortodoksisesta leirikeskuksesta, voi osallistua lukuisiin erilaisiin jumalanpalveluksiin leirikappelissa, tšasounassa. Eipä ihme, että yksi leiriläinen totesikin poislähtöhetkellä: "Olen nyt paljon rikkaampi pois lähtiessäni kuin tänne tullessani." Toivottavasti voimme vielä kohdata jatkiksella eli jatkokriparilla syksyllä.

HAP
happy