Nyt on taas Suvivirren aika. Minäkin - ortodoksi - pidän kovasti tuosta luterilaisesta virrestä "Jo joutui armas aika", jota enemmän tai vähemmän kauniilla äänelläni olen jo muutaman vuosikymmenen veisannut koulujen päättäjäisjuhlassa. En ole koskaan sitä kauhistellut, enkä tule niin tekemään. Suvivirsi elää ja voi hyvin. Kuten sanonta kuuluu, tiedot sen kuolemasta ovat ennenaikaisia.
Toimiessani rehtorina, pidimme usein - tai itse asiassa viimeisinä vuosina aina - kevätjuhlamme koulumme, Päämajakoulun, vieressä olevassa Mikkelin tuomiokirkossa, jonne aina mahtuivat kaikki, niin koulun oma väki kuin vieraat ja tunnelma oli kevätjuhlan arvoinen: iloinen. Usein minulta kysyttiin, osallistuvatko muiden uskontokuntien lapsetkin tuohon juhlaan. Aina vastasin: "Osallistuvat, mutta viime kädessä vanhemmat saavat päättää siitä, paitsi ortodoksit, joista vastaan nyt poikkeuksellisesti minä ja sanon, että osallistuvat." Tietty pilke oli tietysti silmäkulmassa, kun tuon sanoin, mutta viesti välittyi siitä riittävän selkeästi. Muistaakseni ainoastaan jehovantodistajat eivät osallistuneet juhliin, mutta syy ei ollut pelkästään kirkko, he kun eivät hyväksyneet juhlia ollenkaan.
Nykyisin keskustelu tässäkin asiassa on mennyt pahasti hakoteille. Joku yksittäinen koulu tai sen rehtori pääsee tai joutuu valokeilaan, kun siellä ilmoitetaan, ettei koulu halua "loukata" muunuskoisten tunteita uskonnollisella propagandalla. Minkä verran noita muunuskoisia sitten koulussa on? Usein pieni vähemmistö, mutta siitä saa hyvin ns. "keppihevosen" oman ideologiansa mukaisen asian ajamiseen. Rehtori itse saattaa ajatella asioista toisin ja näin hän voi auktoriteetillaan ohjata asioita haluamaansa suuntaan eikä saa syytä omille niskoille. Näinkin se saattaa siis joskus olla.
Kaiken kaikkiaan ongelma ei minusta ole nuo muutamat harvat koulut, joissa noin "törttöillään", vaan ongelma on se, että asiasta tehdään niin suuri numero. Katsokaa ja kuunnelkaa ympärillenne. Suurimmassa osassa Suomen kouluja lauletaan kevätjuhlassa Suvivirsi, eikä sen laulamista aseteta edes kyseenalaiseksi. Miksi siis asiasta "älämöidään"?
Miksi Suomessa älämöidään niin monesta muustakin vähemmistön asiasta? Siksi, että saataisiin asia esille ja muutos aikaiseksi. Näinhän tätä samaa menetelmää käytetään par'aikaa vaikka sukupuolineutraalin avioliiton tai samaa sukupuolta olevien liiton rekisteröimisasioissa, johon myös ortodoksisen kirkon päämies, KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, otti kantaa aivan äskettäin (Kts. HS:n artikkeli). Samaa älämölöä on käytetty sukupuolisen suuntautumisen markkinoinnissa ja viimeisimmän kuulin juuri äsken telkkarista, kun siellä joku transseksuaaliseen vähemmistöön kuuluva ihmetteli, että miksi sukupuolenleikkaukseen menevälle tehdään sterilisaatio. Siis tuo joku halusi, että mieheksi muuttuva Maija saa Mikkona synnyttää lapsen halutessaan, olla edelleen kaikin tunnusmerkein - myös sosiaalitunnuksen mukaan - Mikko, jolla masu pullottaa ja ihmiset äimistelee. Olisihan se "mukavaa" olla tuollainen friikki - siis synnyttävä mies - mutta sekö on koko homman idea. Hups! Ison masun saa toki ilman synnyttämistäkin. Myös mies. Kokemusta muuten on.
Minua siis ärsyttää tuo median mukaan meno asioihin sellaisella volyymillä, miten se nykyään on mennyt noissa esimerkkiasioissa. Kyllä kaikista asioista saa puhua ja pitääkin, mutta kai nyt asioilla ja tekijöillä voisi olla suhteellisuudentajukin. Mikä on oleellista ja tärkeää, vallitsevaa ja merkittävää, yleistä, useita koskevaa.
Kun lukee nykyisin toisen valtakirkkomme uutisia, tulee väkisin sellainen tunne, että siellä ei oikeastaan taida olla mitään muuta kuin sukupuolisesti poikkeavia työntekijöitä, joita on kirkot pullollaan ja joita jopa lähetellään milloin minnekin päin Aasiaa, nyt viimeksi Kambodžaan. Minulla kyllä ihan oikeasti on sellainen arvelu, että suurin osa luterilaisen kirkon työntekijöistä on ihan tavallisia heteroja, usein perheellisiä, joilla on vielä puolisonsa kanssa tehtyjä lapsiakin. Joten - miksi ihmeessä pitää olla tuollainen älämölö, jos nyt sitten lähetetään yksi rekisteröity miespari jonnekin Aasiaan? No ehkä taustalla on tietysti moraalisetkin kysymykset, mutta silti asia saa ihan turhan suuret mittasuhteet.
Venäjän ortodoksinen kirkko on ottanut viime päivinä voimakkaasti kantaa noihinkin asioihin. (Kts. mm. Ortodoksi.netin uutinen) Olen ollut mukana tiedottamassa noistakin asioista, koska todellisuuttahan ne ovat tuolla naapurissa varsinkin, miksi niistä pitäisi siis vaieta. Mitä tästä on seurannut? Syytteitä niin Venäjän kirkolle kuin tuolle suomalaiselle uutiskanavallekin suvaitsemattomuudesta ja tuomitsemisesta. Kirkko ei siis joidenkin mielestä saa kertoa, mitä sen oppi sanoo joistain asioista, eikä se siis saa sanoa syntiä synniksi. Sehän saattaa loukata jotain ja joku voi pahoittaa mielensä siitä. Voi hyvänen aika! Eräs keskustelija sanoikin aivan oikein, ettei tuomitseminen oli synonyymi kirkon opetuksessa pitäytymiselle eikä suvaitsevaisuus ole synonyymi kaiken hyväksymiselle. Venäjän kirkko on kertonut mielipiteensä tai paremminkin kertonut, mitä kirkko oikeasti asioista opettaa. Sekä on väärin? Näinkö ei saisi tehdä? No - joku kirkko on jo livennyt tuostakin ja seuraukset alkavat hiljalleen näkyä ja tuntua.
Asioihin on myös yhdistetty valtion rooli suhteessa kirkon rooliin. Kysytään, voiko valtio rajoittaa ihmisten oikeutta valita oma moraalinsa ja ilmaista sitä? Ei voi, eikä myöskään asettaa jonkin toisen moraalisen lähtökohdan valinneita eriarvoiseen asemaan, ei todellakaan. Jos tuo arvo on valtion tai sen asukkaiden vastainen, näille vaarallinen, asia on toisin. Mutta eihän siitä nyt ole kyse, vaan kirkon oikeudesta opettaa omaa oppiaan sellaisena, kun se on ollut parituhatta vuotta. Ja jos joku valtio on ollut kristillinen tai se on jopa syntynyt kristinuskon pohjalta, pitääkö nyt, kun valtiossa on pieni ryhmä muitakin kuin kristittyjä, muuttaa valtio ei-kristilliseksi. No ei varmasti, ainakaan minun mielestäni. Suhteellisuutta, please!
Mielestäni Venäjän kirkko sanoo oikein, kun se toteaa ihmisillä olevan oikeuden sanoa syntiä synniksi. Siis meillä kaikilla - myös toisella osapuolella - on oikeus omiin moraalisiin käsityksiimme. Sitten tuon sanomisen jälkeen pitäisi myös medialla - tuolla kolmannella valtiomahdilla - olla sitä suhteellisuuden tajua kertoa asioista niiden oikeassa mittakaavassa. Tästäkin minusta on Suomessa ollut viime päivinä surkuhupaisa esimerkki. Helsingissä kokoontui joukko suomenruotsalaisia, koska he olivat joutuneet vihapuheiden uhriksi, saaneet vihapostia. Tuollaiseen tilanteeseen joutuminen on kauheaa, eikä sitä saa suvaita. Sellainen pitää saada loppumaan. Mutta, mutta ... Kun haastateltiin poliisia, sieltä hieman hämillisenä kerrottiin, että koko tuon älämölön aikaansaajana olikin ollut kai yksi taho. Tiukkaamisen jälkeen selvisi, että siis todennäköisesti yksi ihminen. Mutta mitä tällainen ihminen saikaan aikaan. Kaikki vähänkin vinosti suomenruotsalaisista puhuvat syyllistettiin samaan nippuun ja asia sai sellaiset mittasuhteet, jotka eivät siis mitenkään kertoneet asian todellisuudesta mitään. "Mooseskin" masinoitiin puhumaan asiasta pitkästä aikaa Suomen mediaan.
Myönnän kyllä, että yksikin ihminen voi pahimmillaan aiheuttaa suurta tuhoa teoillaan. Näistäkin meillä ja muualla on riittävästi esimerkkejä. Niihin pitää aina ja heti puuttua, mutta jos tällaista toimintaa käytetään - kuten kai nyt hieman vaikutti - jopa poliittiseen peliin, se alkaa hieman yököttää. Tätä samaa metodia kun meillä on jo mielestäni käytetty tarpeeksi jo vaikka missä. Suvivirren vihaamisessakin.
happy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.