58. Hautausmaa rauhoittaa

Hautausmaa ei ole minulle pelottava paikka. Toki siihen liittyy joitain pelottavia muistojakin, kuten mummoni Iida Maria Parviaisen hautaaminen, jolloin kahdeksanvuotiaana luulin, että arkkuun kolahtelevat kivet olivat mummoni nyrkiniskuja arkun kanteen, koska hän pyrki ulos arkustaan. Mutta liittyy hautausmaahan hauskojakin muistoja, kun ostin kerran veljilleni Vesalle ja Markulle hautapaikat joululahjoiksi. Taisinkin kirjoittaa tuosta yhdessä jupinassani.

Kävelin viime sunnuntaina kauniissa säässä kahdella hautausmaalla. Ensin olin Lintulan luostarin hautausmaalla, jonne on muun muassa haudattu ystäväni luostarin edellinen johtajatar, igumenia Marina, jota siis nyt kävin tervehtimässä. Oli siellä toiki muitakin - siis haudattuina. Tässä joitain kuvien kautta katseltuina. Jos haluat katsoa kuvia suurempana, klikkaa niitä hiirellä, niin ne suurenevat.

Igumenia Marina kuoli auto-onnettomuudessa kesällä 2012:
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Igumenia Marina sai aivan äskettäin haudalleen uuden hautaristin, kuten hänen vieressään haudassa lepäävä igumenia Antoninakin. Kaikki Lintulan Suomessa vaikuttaneet igumeniat eivät ole kuitenkaan haudattuina Lintulan hautausmaalla, joku on Valamossakin.

Igumenia Antonina eli ja vaikutti luostarissa 60 vuotta. Hän toimi luostarin johdossa ennen igumenia Marinaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Lintulassa on haudattuna myös maineikas suomalais-japanilainen ikonimaalari Petros Sasaki, jonka ikoneita on maalattu Lintulan Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon ja ikonostaasiin. Hänen maalaamiaan ikoneja löytyy myös oman asuinpaikkakuntani, Mikkelin, pyhän ylienkeli Mikaelin kirkosta.

Petros Sasikin haudalla on yksinkertainen puuristi.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Lintulasta siirryin Valamoon ja kävin sielläkin hautausmaalla. Siellä olikin suuri joukko "tuttuja", siis enemmänkin omana elinaikanaan tunnettuja julkisuuden persoonia. Yksi mielenkiintoinen hauta sijaitsee hieman syrjässä muista haudoista. Luulen sen olevan siksi syrjässä, koska kuollut ei ollut ortodoksi. Olikohan hän ollenkaan kristitty? En tiedä, mutta sinne hänet, maineikas ja paljon puhetta aikanaan aiheuttanut kirjailija, Pentti Saarikoski, on haudattu ja sieltä saanut viimeisen leposijansa. Haudalle on moni vienyt omanlaisiansa "votiiveja", kuten vaikka kuivamustekyniä, jotka on ripustettu hautaristiin.

Pentti Saarikosken hauta sijaitsee hieman syrjässä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Saarikosken hautaristille on tuotu muistolahjoja, mm. kyniä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Valamon hautausmaalla on suuri joukko samanlaisia puisia ristejä pitkissä riveissä. Ne ovat Valamon, Konevitsan ja Petsamon munkkien - näiden luostarien veljestöjen jäsenten hautoja. Suurin osa vanhan Laatokan Valamon munkkeja, mutta on siellä nyt jo Heinäveden Valamonkin munkkeja.

Valamoon on haudattu lukuisia munkkeja, jotka aikanaan pakenivat sodan jaloista Laatokan Valamosta Heinveden Valamoon.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Jokunen risti erottuu kuitenkin rivistöstä. Se saattaa olla koristeellisempi tai muuten "kalliimman" näköinen, kuten kirjeistään ja hänestä kirjoitetusta kirjasta tutun skeemaigumeni Johanneksen kivinen hautaristi, joka tietääkseni on uusittu aivan äskettäin. Samalla se on saanut ympärilleen metallisen aidan.

Skeemaigumeni Johanneksen, kuuluisan rippi-isän hautamuistomerkki erottuu puuristeistä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Hautausmaalta löytyy myös aivan viime vuosikymmenien aikana kuolleiden persoonallisten ja maailmaan jälkensä jättäneiden munkkien hautoja. Tässä tarkoitan tuolla jäljen jättämisellä sitä, että he ovat olleet ja osin ovat vieläkin esillä jossain mediassa. Joillakin heistä on jopa omat Facebook-sivunsa.

Isä Efraim on saanut kuolemansa jälkeen omat "fanisivut" Facebookiin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Isä Akaki eli yli 100-vuotiaaksi ja sai 106-vuotiaana kutsun ilmoittautua kouluun ekaluokalle.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Igumenina toimineen arkkimandriitta Sinforianin hauta löytyy läheltä tsasounaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Munkkien luostaritittelit vaihtelevat. Korkein on tietysti hautausmaallakin luostarin johtaja, igumeni, mutta sieltä löytyy myös arkkimandriittoja, pappismunkkeja, skeemamunkkeja ja kuuliaisuusveljiäkin, siis teoriassa aivan kilvoittelunsa alussa olevia luostarin veljestön jäseniä. Tosin yksi heistä oli kuuliaisuusveli ilmeisesti lähes koko sen ajan, minkä hän oli ja asui luostarissa, kymmeniä vuosia. Hänestäkin on tehty kirja ja hän on tietysti maineikas Konevitsan Antti, kuuliaisuusveli Andrei Peshkov.

Konevitsan Antin eli kuuliaisuusveli Andrei Peshkovin hauta. Hänestäkin on kirjoitettu kirja.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Valamon hautausmaalta löytyy myös piispojen hautoja. Hekin ovat kuuluneet luostarin veljestöön ja siksi heidät on haudattu sinne. Tällaisia ovat entinen arkkipiispamme Paavali ja Joensuun piispaksi vihitty Aleksi sekä venäläinen, myös Valamossa vaikuttanut Laatokan piispa Markus.

Piispat ja igumeni rivissä. Vasemmalta lukien: arkkipiispa Paavali, Joensuun piispa Aleksi, igumeni Hariton ja Laatokan piispa Markus.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tällä matkallani en muistanut kuvata yhtä hautaa ja se jäi harmittamaan. Olisi pitänyt kuvata vielä pappismunkki Savvan hauta, sillä aikanaan lapsena tapasin tämän huumorimunkin, kun isäni kanssa vierailimme Valamossa ja myöhemmin Lintulassa, jossa hän sittemmin toimi pappina. Minulle on jäänyt mieleeni hänen lohkaisunsa, kun eräs turisti kysyi Savvalta. onko hän ollut jo kauan luostarissa. Savva vastasi tyylilleen uskollisena ja naama vakavana: "Voi tokkiisa, minä olen ollut koko ikäni täällä ja niin oli isänikin ja aikanaan oli hänen isänsäkin."

Olkoon kaikkien tuolla ja muallakin kalmistoissa lepäävien vainajiemme muisto ikuinen!


HAP
happy