4. Kaikella on (hyvä) tarkoituksensa

Olin väsynyt. Tarvitsin vaihtelua, ympäristön muutosta. Ajattelin lähteä autollani ajamaan Tampereelle ja minne kaikkeen sitten sen jälkeen ajattelinkaan mennä. Luoja järjesti tosin ja teki hirmuisen Antti-myrskyn enkä päässytkään lähtemään. Hyvä näin, sillä perjantaina illalla olin jo lähes 39 asteen kuumeessa. Olisipa ollut hankalaa olla tuiskussa kuumeisena liikkeellä.

Ennen kuin ajattelin lähteä, mielessä kävi torstaina ajatus parista lasillisesta punkkua aivomyrskyn laannuttamiseksi. Kun siivosin hyllyä, punkkupullo putosikin lattialle. Ei se särkynyt, mutta en uskaltanut lasisirujen pelossa maistaakaan. Seuraavana päivänä olikin sitten jo kuumetta. Mitenkähän ne olisivat sopineet yhteen!

Laitoin puhelimen kiinni - niin kuin taisin jo jossain sanoakin - halusin olla rauhassa vahvasti ajatuksia keikutelleen kirkolliskokouksen jälkeen. Ajattelin katsella telkkaria ja nollata ajatuksiani. Katsoinkin melkein loppuun nauhoittamani edellisen jakson "Paljastavista valheista", kun - bing - digiboxi hajosi. En katsele enää. Lepään ja luen ja kirjoitan ja kuuntelen YLE Areenalta Riston valintaa. Kiitos ystävälleni Ristolle mainiosta ohjelmasta.

Kaikella on siis tarkoituksensa. Mitään ei tapahdu ilman tarkoitusta. mutta emme vain sitä päivän arjessa ja kiireessä aina huomaa. Pitäisikö? Ei varmaan, sillä silloin elämästä saattaisi tulla liian vaikeaa, kun kyttäisi kaikessa: mitä, miksi.

Mutta luulen, että meidän kaikkien elämässä on lukuisia tapahtumia, jotka ovat sitten avautuneet meille vasta jälkikäteen. Silloin ajattelemme, olipa hyvä, että näin kävi, eikä toisin. Itseltäni löytyy tällaisia todella monta ja olen kaikista niistä äärettömän kiitollinen Luojalleni, joka on järjestänyt elämäni noiltakin osin oikein.

Pidän paljon erilaisista mietelauseista ja ajatelmista. Niihin on usein kiteytetty loistavia ajatuksia elämästämme pohdittavaksemme. Käännän niitä aika ajoin englannista ja laitan vaikka Facebookiin kukkakuvien tai muunlaisten kuvien kera. Voi olla, että tämänkin alempana kohta tulevan olen jo laittanut sinne - en muista - ja voi olla, että olen kääntänyt sen siellä eri tavoin - tuo kielitaitoni kun on todella vajavainen. Mutta eipä sillä varmaankaan ole väliä. Vain hyvällä ajatuksella on väliä.

Tässä kuitenkin vielä ajatuksia roomalaiskatoliselta Kalkuttassa vaikuttaneelta albanialaissyntyiseltä nunnalta, siviilinimeltään Agnes Gonxha Bojaxhiu, mutta jonka me kaikki tunnemme paremmin äiti Teresana. Hän syntyi viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä Osmannien valtakunnassa Skopjessa ja kuoli lähes ysikymppisenä kaukana kotoaan Intiassa, missä hän teki laupeudentyötänsä "Rakkauden lähetyssisaret" -nimisessä sääntökunnassa. Hän sai Nobelin rauhanpalkinnon ja myöhemmin kuoleman jälkeen roomalaiskatolinen kirkko julisti hänet vuonna 2003 autuaaksi, joka sananmukaisesti tarkoittaa kiristinuskossa siis 'pelastetuksi', yliluonnollisella tavalla onnelliseksi. Kreikassa tuo sana on usein etunimenäkin käytetty 'makarios' - 'autuas, ikuisesti onnellinen', jota käytetään tilasta, jossa saa olla Jumalan yhteydessä.

Äiti Teresa on sanonut sekä  tähän tekstin aiheeseen (ei siis niinkään minuun eikä tekemisiini tai tekemättä jättämisiini) ja viime aikaiseen tilanteeseen, jossa olin, mielestäni sopivasti:

"Ihmiset ovat usein kohtuuttomia ja itsekeskeisiä.
Anna heille silti kuitenkin anteeksi.
Jos olet ystävällinen, ihmiset voivat syyttää sinua taka-ajatuksista.
Ole silti kuitenkin kiltti.
Jos olet rehellinen, ihmiset voivat huijata sinua.
Ole silti kuitenkin rehellinen.
Jos löydät onnen, ihmiset voivat olla mustasukkaisia.
Ole silti kuitenkin onnellinen.
Hyvä, jonka teet tänään, unohdetaan jo huomenna.
Tee silti kuitenkin hyvää.
Annat maailmalle parasta, mitä sinulla on, ja se ei ole tarpeeksi. Anna silti kuitenkin parasta."
HAP happy