35. Odottajan tuskaa

Matkareitti, versio 5.1.6

Olen aina ollut todella malttamaton odottaja, huono odottaja. Kaikkinainen odottaminen on minulle lähes tuskaa. Paikkoja joita inhoan, ovat mm. jonot. Jos jonnekin pitää jonottaa, jätän asian tai paikan yleensä väliin, jos se suinkin on mahdollista. Aina ei tietysti näin ole.

Poltan sitten myös helposti "päreeni" jonossa. Jos olisin hieman erilainen, aggressiivisempi, olisin varmaan tyypillinen taksijonossa tappelija tai hodarijonossa päätään muille aukova. Onneksi en kuitenkaan ole sellainen enkä myöskään mene noihin jonoihin kuin pakon edessä, niin ei edes pääse tuo ominaisuus putkahtamaan esille.

Myös piakkoin alkavan Euroopan matkan odottaminen on tuskallista. Tosin sitä pahinta tuskaa voi yrittää lievittää touhuamalla erilaisia matkaan liittyviä asioita, joita kyllä riittää näköjään joka päivälle. Mutta kohdallani se saattaa myös tarkoittaa sitä, että jotain unohtuu varmasti. Yleensä näin käy lähes aina. Sitten ostellaan uimahousuja tai sandaaleja sieltä, mistä nyt milloinkin sattuu. Tyypillisin kotiin jäänyt tavara on viime aikoina ollut joku kameran tai tietokoneen osa tai piuha. Niitä ei sitten kyllä aina viitsi ostella uusia, vaan on pitänyt joko kärsiä unohduksesta tai parantaa muistiaan.

Vaikka matka tapahtuu omalla autolla, silti mukaan ei voi tai oikeastaan ei saa ottaa liikaa. Kaikki laukut ja tavarat on kannettava aina majapaikkaan yöksi, mitään ei voi jättää houkutukseksi autoon mahdollisille varkaille. Tämä asettaa omat paineensa pakkaamiselle, tuon otan, tuon jätän, mutta entäs tämä. Kyseessä ei kuitenkaan ole viikon tai parin matka, vaan pitempi lähes kuukauden, katsotaan siis nyt. Siinä ennättää jo muutaman kerran pestä vaatteitakin jossain, koska kaikkea ei mukaan yhteen laukkuun voi ahtaa. Onneksi pesemiseen on sielläkin mahdollisuus.

Matkalle lähtöön liittyy aina jotain muutakin jännitettävää. Tuleeko joku tauti ja siirtää tai peräti estää matkan? No - omat vunukat kyllä pitävät huolen, että ukki saa kaikki mahdolliset taudit päiväkodista. Tosin työaikana kehittyi melkoinen immuniteetti useimpia tällaisia tauteja kohtaan, koska koululla jos missä oli paljon erilaisia flunssia ja räkätauteja liikkeellä aina. Nyt tuo hyvä immuniteetti alkaa kuitenkin olla jo eläkkeellä mennyttä, sen huomasin, kun sain ensimmäisen kunnon tautini reilu viikko sitten. Sain oikein todellisen kuumeisen flunssan. Mutta hyvä, kun jo nyt, eikä matkalla. Tauti veti hiljaiseksi ja väsyneeksi, niin ettei meinannut mustaviinimarjamehupullokaan oikein käsissä pysyä, kun juomista laitoin. Ja hirmuinen yskä on vielä jäänyt jälkitaudiksi, joten sen kun vielä saisi pois. Mutta eiköhän se sitten viimeistään Mustanmeren rannalla katoa.

Hyvä ystäväni Aaro palasi juuri Lapin lomalta ja soitti, etten vahingossa vain tulisi käymään siellä. Oli lähtöpäivää edeltävänä päivänä saanut ihastuttavan noro-viruksen aiheuttaman vatsataudin ja viettänyt kuulemma ratkiriemukkaan yön lähinnä hotellihuoneen vessassa. Enpä todellakaan kaipaa tuota tautia nyt mukaani, joten jääköön käymättä ennen matkaa heidän luonaan. Hänkin lienee saanut sen omilta vunukoiltaan ja kuulemma on niin ärhäkkä, että suunnilleen koko suku on taudin kohta sairastanut. Huh!

Mutta jos jotain sitten matkalla tulee, niin sitten se tulee. Sitä pitää silloin vain elää sen tilanteen mukaisesti ja katsoa, miten edetään. Mutta pitäkää peukkuja, ettei kuitenkaan tulisi.

Pääsiäinen on Romaniassa reilun kuukauden myöhempään kuin meillä, vasta 5.5.
eli siellä on meidän siellä ollessa menossa Suuri paasto.
Oheiset pääsiäiseen liittyvät tapahtumat on kuvattu Iasin yliopiston teologisen laitoksen kirkossa.
Kuva on joltain edelliseltä matkaltani Romaniaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Matkareitti on hieman elänyt edellisestä karttaharjoituksesta, Nyt on varmistunut se, ettemme mene laivalla Puolaan emmekä myöskään Saksaan, vaan ajamme Baltian (Viro, Latvia, Liettua) kautta Puolaan ja sieltä edelleen Slovakian ja Unkarin läpi Romaniaan. Matkaa kertynee noin 3000 km per sivu eli varmaankin reilusti yli 6000 lisäkilometriä on uuden auton mittarissa, kun palaamme. Huollon ohje oli, kun kysyin mitä autolle pitää ennen matkaa tehdä, toteamus, että auton nesteet kuntoon, ei muuta. Joten toiveita on, ettei se ainakaan petä matkalla. Katsotaan nyt. Kaiken varalla on auton ohessa vuodeksi tullut Autoliiton huippu 24/7-palvelu ja jos se ei auta, on autolla hyvä kasko-vakuutuskin. Niin ja itsellä matkavakuutus.

Kun vielä nyt, noin viikko ennen lähtöä, sain tavata ja peuhata vunukoitteni kanssa pari päivää, olekin melko valmis matkaan. Todennäköisesti mitään uutta tautia ei tullut vunukoilta - no sen näkee kohta - ja mieli on iloinen, kun sain nähdä ennen lähtöä rakkaimpani. Kunhan vain vielä kestäisin tämän odottamisen!

HAP
happy