40. Luostarisulkeiset alkavat

Torstaipäivä oli varattu luostarisulkeisille. Kävimme tosin nyt vain kahdessa luostarissa, jotka molemmat ovat melko lähellä majapaikkaamme Breazaa. Sää on edelleen kuin linnunmaito, aurinko paistaa ja lämmintä on. Tosin vuorilta löytyy myös lunta ja näimmepä tänään erään laittavan jalkaansa laskettelumonojakin, joten sitä lunta pitää jossain olla enemmänkin.

Caraimanin luostari Bustenissa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Ensimmäinen luostari oli nimeltään Caraiman ja se oli melko uusi munkkiluostari. Valtio tukee - tai ainakin vielä muutama vuosi sitten tuki – myös luostarien perustamista melko runsaskätisesti ja tästäkin luostarista on rakennettu melkoisen hulppea ortodoksinen keskus lähistön kaupungin Bustenin elinkeinoelämän tueksi. Luostari rakennettiin vuonna 1998 ja sen uusi pääkirkko on pyhitetty Ristin ylentämisen muistolle. Vanha puukirkko oli pyhitetty Pokrovan eli Jumalanäidin suojeluksen muistolle ja asuinrakennuksesta löytyy vielä kappeli tai talvikirkko, joka on pyhitetty sekä profeetta Eliaan että Kristuksen kirkastumisen muistolle.

Caraimanin luostarin kokouskeskus ja majoitustiloja.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Caraimanin luostaria johtaa Neamtsin luostarista sinne siirtynyt starets, igumeni David (Petrovits) ja hänellä on apunaan kaikkiaan 12 munkin muodostama veljestö, joissa on neljä pappismunkkia. Veljestö on lähtöisin koko Romanian alueelta ja myös naapurivaltiosta Moldovasta. Luostarissa työskentelee myös noin 10 henkilöä palkattua työvoimaa. Sitä tarvitaankin, sillä luostarissa on runsaat majoitustilat, äkkiä arvioiden varmaan reilulle sadalle hengelle, ellei jopa kahdelle.

Caraimanin luostarin kirkot: vasemmalla vanha puukirkko ja oikealla uudempi kivikirkko. Keskellä Hagiasmatar, Pyhitetyn veden kappeli puun ympärillä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Tapasimme luostarissa pappismunkki Andrein, joka ystävällisesti esitteli meille kaikki paikat ja lopuksi vielä tarjosi maittavan paastoaterian. Isä Andrei kertoi, että luostarin paikasta sai eräs henkilö unessa ilmoituksen. Hän näki puun, jonka ympärille oli määrä rakentaa luostari. Puu on edelleen siellä ja sen ympärillä on erittäin suosittu rukouspaikka, Hagiasmatar, Pyhän (pyhitetyn) Veden kappeli. Kappelissa käy paljon ihmisiä rukoilemassa päivittäin, myös tällaisena hiljaisena aikana. Sesonkiaikaan luostarissa vierailee useita bussilastillisia. Romanialainen ortodoksi on aivan erilainen rukoilija kuin suomalainen. Romanialainen tekee sen hartaasti ja sananmukaisesti koko ruumiilla, usein polvillaan, nojaten joskus pieneen pöytään, jonka päällä on rukouskirja. Maahan kumarrukset ovat näin arkipäivinä yleisiä ja koko rukoilijan olemuksesta huokuu katumus ja rukouksellisuus. Ja mikä vielä on meidän ortodokseista myös hieman poikkeavaa, miehiä on rukoilemassa varmaan yhtä paljon kuin naisia – myös nuoria on paljon.

Veljestön ruokasaliin oli katettu maittava paastoateria.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Luostarin vieressä kohoaa korkeat vuoret, noin parin kilometrin korkeuteen. Itse luostari lienee noin 800 metrin korkeudessa, mutkaisten, ryttyyn vedettyjen serpentiiniteiden takana kuitenkin. Vuoren huipulla on vuonna 1918 silloisen Romanian kuningattaren Marian pystyttämä suuri risti, joka näkyy kauas ympäristöön.

Sinaian luostarin uuden kirkon ikonostaasi.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Luostarista lähdettyämme kävimme vielä vaeltamassa myös lähistön vuoristossa vajaan puolentoista kilometrin korkeudessa. Seutu lienee jonkinlainen talviurheilukeskus, vaikka kyllä siellä on kesäisinkin paljon ihmisiä, sillä alue on erittäin suosittua kesäasuntoaluetta juuri Bukarestissa asuville. Alueella on myös runsaasti hotelleja ja pensionaatteja.

Sinaian luostarin pääkirkko.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Seuraava luostarivierailu tehtiin vanhempaan, huomattavasti vanhempaan luostariin. Joskus 1600-1700-luvuilla alkuaan rakennettuun luostariin nimeltään Sinaia. Luostarista löytyy sekä uusi, että vanha kirkko ja myös siellä on hieman majoitustilaa, jota muuten eräät suomalaiset ortodoksit ovatkin vuosien saatossa käyttäneet ja ilmeisesti sinne on tulossa piakkoin taas yksi suomalaisryhmä Etelä-Suomesta vierailulle piispansa kanssa.

Sinaian luostarin vanhan kirkon ulkoseinistä löytyy hieman samanlaisia maalauksia, kuin mitä on Bucovinassa ja Romanian Moldovassa sijaitsevissa UNESCOn maailmanperintökohteiksi merkityissä ns. ulkoa maalatuissa kirkoissa. Maalaustyyli Sinaiassakin on selvästi vanhempaa, sanoisin hieman jopa primitiivisempää tai mikä lienee oikeampi sana tässä kohtaa.

Starets Makari, luostarin igumeni, jonka myös pikaisesti tapasimme, on pitänyt luostarin tip-top -kunnossa ja se näkyi selvästi kaikessa: rakennusten ja piha-alueiden kunnossa ja siisteydessä, kaikessa.

Tästä siis alkoi tämä ns. luostarisulkeisemme. Nimitys ”sulkeinen” juontaa juurensa aikaisempiin matkoihini. Eräällä matkallani taisin tutustua kaikkiaan noin kahteenkymmeneen luostariin noin viikon aikana ja silloin sulkeisten jälkeen oli melko väsynyt olo. Nyt näiden kahden luostarin jälkeen ei väsyttänyt. Olo oli levollinen ja iloinen sekä sanoisinpa kiitollinen, että on mahdollisuus tutustua hyvien ystävien kanssa tällaisiin paikkoihin ja imeä sieltä itselleen lisää voimaa ja ortodoksisuutta, jonka avulla taas selviää pitkän aikaa.

Tosin meillä on edessä varmaan vielä useita luostarivierailuja, sillä täällä oloaikamme on kohtuullisen pitkä. Eilen alkoi selvitä, ettemme selviä täältä ihan heti Romanian pääsiäisen jälkeenkään, mutta kuitenkin ehkä vielä viikko siitä. Eli kuukausi tulee täyteen kirkkaasti tätä pyhiinvaellustamme täällä. Meille suomalaisille tänä vuonna jo toisen pääsisäisen vietämme ilmeisesti Bukarestissa eräässä paikallisessa seurakunnassa ja lähdemme sitten heti pohjoista kohti Iasia. Mutta noista ja ennen niitäkin tapahtuvista lisää seuraavissa jupinoissa. Nyt lienee paikallaan pieni lepo, sitten sauna ja huomenna ajo Bukarestiin. Hieman jännittää tuo tie Breazaan, nouseeko pikkuautoni huonolla tiellä mäen päälle, koliseeko pohja, pääsemmekö siis lähtemään? Mutta kuten aikaisemmin kirjoitin, voisi tänne jäädäkin.

HAP
happy