Tänään oli sitten kauppapäivä. Ruoka ja juomatkin alkoivat käydä vähiin, joten matka Breazan keskustaan oli tarpeen. Hieman kauhistelin matkaa, jonka piakkoin joudun ajamaan omalla pikkuautolla ja jonka jo kerran tänne tullessa ajoin. Nelivetomaasturillakin se oli ihan haastava. Mutta eiköhän täältä poiskin päästä ja jos ei, mukavat ovat maisemat jäädäkin.
Virvoitusjuomapullo täyttyy helposti pienen hanan avulla laatikosta. (Kuva (c) Hannu Pyykkönen) |
Torilla on aina tunnelmaa. Niin Breazassakin. (Kuva (c) Hannu Pyykkönen) |
Torilla oli normaali toritunnelma, jokainen yritti myydä kaikkea meille, mutta ei tosin kovin äänekkäästi. Kun puhuimme keskenämme suomea, se selvästi hymyilytti myyjiä, useat heistä nuoria, kauniita naisia. Oli tosin seassa muunkinlaisia – siis miehiä. Hinnat olivat suomalaisittain erittäin kohtuullisia ja juustokojulla saimme maistella sen verran isoja juustoviipaleita, että enin nälkä hävisi jo niillä. Ostimme silti. Mukaan lähti juuston lisäksi retiisiä, tämän kevään ihania sipuleita – ei siis sellaisia pyöreitä, vaan muistuttivat enemmänkin pieniä purjoja, joita sitten voi napostella kuin lakritsapötkyä.
Juustokojulta saimme maittavaa juustoa mukaamme ja vatsaamme. (Kuva (c) Hannu Pyykkönen) |
Kotijoukoille voinee jo alustavasti ilmoittaa, että matkamme kestää siis ainakin kuukauden, kenties hieman pitempään, sillä emme aja takaisin samanlaisella kiireellä, kun tänne tulimme. Aiomme katsella maisemia ja kohteita hieman tarkemmin ja useammin palatessamme.
Romanialaiseksi naamioitunut blogisti kevään ensimmäisen mansikan kimpussa. (Kuva (c) Hannu Pyykkönen) |
Niin ja melkein unohdin, vaikka tuolla otsikossahan se jo onkin. Tänään söimme kesän ensimmäiset mansikat. Ei ne ihan suomalaisten mansikoiden veroisia olleet, mutta hyvä kuitenkin. Ja hinta: 9 leuta kilolta. Ei paha sekään
happy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.