44. Mustanmeren rannalla

Majapaikkamme Constanţassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Kyllä täällä on kesä kaikilla mittapuilla – suomalaisella tai romanialaisella mitattuina. Lämpötila on ollut korkeimmillaan +29 Celsius-astetta ja ajoittain olo auringossa on lähes tukahduttavaa. Mutta en valita, kun olen kuullut, että Suomessa sataa ja lämpötilakin on noin 20 astetta kylmempää.

Apostoli Andreaksen luola, jossa hänen sanotaan asuneen käydessään Romaniassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Olemme näinä päivinä tutustuneet lähinnä Constanţaan (joka muuten lausutaan suomalaisittain Constantsa) ja sen ympäristöön. Eilen kävimme kuuluisassa pyhän apostoli Andreaksen luostarissa, jossa on myös apostoli Andreaksen luola. Täällä vahvasti elävä perimätieto väittää – hieman kirkkohistoriaa uudelleen kirjoittaen – että apostoli Andreas olisi vieraillut siellä ja asunut tuossa luolassa. Hänellä sanotaan olleen mukanaan 12 opetuslasta, jotka olivat ns. 70 apostolin joukosta ja hän olisi saarnannut ja kastanut kansaa aivan kuten hänen oppimestarinsa Jeesus, mäenrinteillä. Joka tapauksessa perimätieto tästä asiasta on täällä vahva ja tietoisuus asiasta antaa varmasti usealle romanialaiselle lohtua omaan hurskauselämäänsä. Siksi ei ole mitään syytä ryhtyä kiistelemään asian todenperäisyydestä. Se ei johtaisi mihinkään rakentavaan.

Apostoli Andreaksen luolan seinät ja katto on täynnä ihmisten sinne tuomia ikoneja, ristejä ja koruja, jotka ovat kiitoksia toteutuneista rukouksista tai eräänlaisia votiiveja, rukouspyyntöjen lahjoja.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Pyhän Andreaksen luostarissa on noin 15 munkkia ja muutamia palkattuja maallikkoja. Luostarin veljestön vaihtuvuus on kuulemma melko suurta, koska varsinkin viime aikoina on perustettu uusia luostareja runsaasti ja sieltä on lähtenyt munkkeja näihin luostareihin myös johtajiksi.

Pyhän apostoli Andreaksen luostarin taalannon (talendeon) ja
kellojen soittaja lienee sukua Notre Damen kollegan kanssa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Pyhän apostoli Andreaksen uuden kirkon sisätilaa ja ikonostaasi.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Yksityiskohta pyhän apostoli Andreaksen luostarin seinäfrescosta.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Luostarissa on kaksi kirkkoa – uudempi ja isompi ja vanhempi kirkko, joka pääasiassa oli ainakin nyt käytössä. Romanialaiseen tapaan kirkot tosin täällä ovat auki ja ihmiset voivat vierailla niissä vapaasti. Luostari sijaitsee romanialaisittain syrjässä, syrjäseudulla ja sinne ei voi vahingossa eksyä, sinne on mentävä varta vasten.

Paikallinen "autolautta" Tonavan yli Bulgariasta Romaniaan.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Samalla reissulla ajoimme melkein Bulgariaan. Bulgarian Silistra oli aivan vieressä, tien reunassa kulki Romanian ja Bulgarian raja, mutta koukkasimme rajalta Tonavalle paikalliseen ”autolauttaan”. Lauttaan mahtui kymmenkunta autoa ja sitä työnsi pieni alus, hieman hinaajan tyyppinen laiva. Eipä lautalla ollut suuremmin mitään kaiteita edessä ja takana, pelastusliiveistä nyt puhumattakaan. Mutta tasainen jyskytys vei meidät vajaan puolen tunnin ”Tonavan jokiristeilyn” päätteeksi tukevasti vasemmalle rannalle, jossa suuntasimme ravintolaan syömään.

Hieman on tullut palautetta siitä, että omat Facebook-sivuni ovat täynnä erilaisia kuvia ruuista ja juomista. Joku kyselikin, olemmeko me nähneet ollenkaan muuta kuin ruokaa ja juomaa matkallamme. Olemme. Ja runsaasti. Tänäänkin teimme noin kuuden tunnin turneen Constanţassa. Mutta siitä kohta lisää. Ruoka on täällä hyvää ja edullista. Kunnioitan siltä osin hieman paikallista paastoaikaakin, joka kestää vielä ensi viikon, että en ole koko aikana syönyt lihaa, mutta kalaa sen sijaan runsaasti.

Pyhän Johannes Kastajan luostari jossain ajomatkamme varrella.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Apostoli Andreaksen luostarin jälkeen ajelimme siis ravintolan kautta majapaikkaamme Constanţaan. Välillä tosin oli runsaasti luostareita, joita osaa kuvasimme ulkoapäin, mutta emme enää menneet sisälle. Sieltä löytyi myös mm. pyhän Johannes Kastajan luostari, jossa monet suomalaiset papitkin ovat teetättäneet jumalanpalveluspukujaan. Luostari onkin kuuluisa juuri tuosta seikasta. Niin ja kävimmehän me tuolla samalla matkalla myös katsomassa Trajanuksen voitonmerkkiä, jota kunnostettiin koko ajan tulevia turisteja ajatellen. Valtava voitonmerkki roomalaiselle valloittaja Trajanukselle, joka aikanaan valloitti noita alueita melko kovakouraisesti.

Mamaian hiekkarantoja Mustallamerellä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Tämä päivä – perjantai – olikin sitten pelkästään Constanţa ja Mamaia päivä. Mamaia on suuri Mustanmeren ranta-alue täynnä hotelleja, jotka tosin vielä olivat vajaakäytöllä, mutta terasseja rakennettiin kiivaasti, sillä jo tänä viikonvaihteena kaupungin täyttää ensimmäiset rannoilla aurinkoa ottavat löhöilijät. Ensimmäisiä auringonottajia sieltä toki jo nyt löysimme. Vappuna nimittäin täällä alkaa rantakausi ja siis ilmeisesti virallisesti kesä. Hiekkarantoja sieltä löytyi kilometreittäin ja hotellienkin määrä oli kunnioitettavan suuri. Suomalaiset eivät ilmeisesti enää tee tänne ryhmämatkoja, mutta kyllä meitäkin tänne kai ajoittain joitakin eksyy. Hienoja maisemia, tosin ilmeisesti hinta-laatu-suhde ei ole ihan kohdallaan suomalaisille rantamatkailijoille.

Constanţan Pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin katedraalin ikonostaasi.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Constanţassa kävimme tietysti kaupungin suurimmassa katedraalissa, pyhille apostoleille Pietarille ja Paavalille pyhitetyssä kirkossa. Kirkon seiniä ja maalauksia ”pestiin” siis jotenkin poistettiin niihin pinttynyttä tummuutta ja siksi osa kirkosta oli telineiden vallassa. Satamassa oli suuri loistoristeilijä, josta riitti ihmisiä katedraaliinkin ja siksi kuvaaminen oli ajoittain vaikeaa. Totesimmekin, että muutoin matkamme on ollut juuri tuon kuvaamisen kannalta erinomaista, missään ei ole ollut vielä turisteja ja olemme siis saaneet olla siltä osin ”rauhassa”.

Constanţa on mielenkiintoista aluetta. Se sijaitsee Tonavan läheisyydessä, Euroopan ja Aasian rajalla ja Mustanmeren rannalla. Siksi tänne on aikojen saatossa tullut runsaasti erilaisia kansallisuuksia. Kävimme syömässä turkkilaisessa ravintolassa – muuten ihan samoja ruokia, mitä saa Kreikassakin, mutta täällä erinimillä. Tervehdin majapaikkamme naapuria aamuisin kreikaksi ja tänään vierailimme majapaikkamme aikaisemman asukkaan haudalla. Hänen sukujuurensa menivät kreikkalaisuuden kautta Armeniaan. Kieli, jota hänen tyttärensä – ystävämme - käytti lapsena, riippui sukulaisesta, mummin kanssa kreikkaa, ukin kanssa armeniaa ja kavereiden kanssa romaniaa. Ja nyt, meidän kanssa hän puhuu englantia. Todella kansainvälistä ja tuo kansainvälisyys näkyy koko ajan Constanţan katukuvassa. Jopa niin, että täältä löytyy moskeijoita, joiden vieressä kohoavat korkeat minareettitornit.

Năvodarin Jumalansynnyttäjän suojeluksen eli Pokrovan munkkiluostari
öljynjalostamokompleksin keskellä rautatien takana.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Tämän päivän vierailukohteisiin kuului myös todella valtavan Năvodarin öljynjalostuskombinaatin reunalla sijaitseva kolme vuotta sitten perustettu Năvodarin Jumalansynnyttäjän suojeluksen eli Pokrovan munkkiluostari. Luostariin mentiin maantieltä, jonka toisella puolen oli valtavasti noita öljynjalostusvempaimia, junaradan yli. Pari munkkia ”päivysti” tien varressa ja mekin saimme pappismunkki Georgielta siunauksen matkallemme: rukoukset ja tuoksuöljyllä tehdyt ristit otsaamme ja kämmenselkämyksiimme. Isä Georgie oli eräänlainen toisinto ja romanialainen versio aikanaan Heinäveden Valamon luostarissa ja myös Lintulassa pappina toimineesta pappismunkki Savvasta. Myös isä Georgie oli iloinen velikulta ja mukava ihminen.

Päiväämme on mahtunut myös kulttuurihistoriaa. Vierailimme Constanţan museossa katsomassa vanhoja roomalaisia mosaiikkilattioita ja saviastioita, jotka oli kaivettu esiin 300-400-luvuilta peräisin olevasta vanhasta kauppapaikasta. Roomalainen filosofi Ovidius on jättänyt tänne monenlaisia merkkejä itsestään. Varsinaisesti hän taisi olla karkotettuna täällä roomalaisten Siperiassa, mutta hän ja toinen roomalainen, keisari Trajanus, valloittaja, ovat jättäneet jälkiä niin maastoon, paikkojen nimiin ja moniin muihinkin kohteisiin, mm. yliopistoon, joka on saanut nimensä Ovidiukselta. Paikka oli siis jo silloin kansainvälinen ja sen leiman se on säilyttänyt tähän päivään asti.


HAP
happy