Kyllä noissa vanhoissa sosialistimaissa on melko hurja liikenne. Liikennekuolleisuus on siellä suurinta Euroopassa ja se näkyy monella tapaa liikenteessä. Ohitukset ovat kauheita, vastaantulevasta liikenteestä ei piitata, kuten ei myöskään risteyksistä, sulkuviivoista eikä oikein mistään muistakaan säännöistä. Autojen vauhti on huimaa, ylinopeudet tavallisia ja suomalaisella mentaliteetilla ei saa kuin äänimerkin tyytytyksiä ja vilkuttavia valomerkkejä.
Mutta kiitos kaikkien esirukoilijoittemme ja heidän tilaamien enkelien, matka on sujunut hyvin tähän saakka. Tiet ovat suurimmaksi osaksi olleet kohtuullisia tai jopa hyviä, paitsi viimeiset kilometrit mutkaisilla Slovakian vuoristoteillä, jossa välillä 30 km/tunnissakin oli liian suuri nopeus.
Mutta on meillä tälle päivälle ollut yksi helmikin. Lähdimme puolalaisesta pienestä Augustówista lauantaiaamuna aikaisin ajelemaan läpi Puolan. Maa on laaja ja todella pitkä. Puola on todella suuri maa. Ja sääerotkin vaihtelivat suuresti. Kun tulimme Koillis-Puolaan, siellä maasto oli kumpuilevaa ja lunta yllättävä paljon. Järvet olivat yhä jäässä. Etelässä laajat aukeat pellot olivat sulia, joet tulvivat ja lämpötila parhaimmillaan +16 Celcius-astetta.
Ohitettuamme suunnilleen keskellä Puolaa, se itäosassa sijaitsevan kauniin Białystokin kaupungin, havaitsimme yhtäkkiä matkalla Lubliniin tien vasemmalla puolella Zwierkachin kylässä kauniin ortodoksisen kirkon. Kirkko vaikutti uudelta ja menimme katsomaan sitä lähemmin. Löysimme sieltä kauniin kirkon ja sen ympäriltä luostarin nimeltään Prawosławny Klasztor Żeński Narodzenia Najświętszej Maryi Panny w Zwierkach eli Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymisen ortodoksinen nunnaluostari Zwierkahissa.
Tämä Zvierkin luostari on aivan äskettäin, muutama vuosi sitten perustettu ja se jatkaa Różanystokin (aikaisemmalta nimelttään - Krasnystok) Jumalanäidin syntymisen luostarin perinteitä. Tämä alkuperäinen luostari perustettiin jo 1901-1915, mutta uusi Zvierkin luostari otettiin käyttöön 2000-luvun alkuvuosina. Rakentaminen oli jo alkanut 1990-luvun loppupuoliskolla. Luostarin oma lapsimarttyyri Gabrielille pyhitetty kirkko vihittiin käyttöönsä vasta vuonna 2012. Vihkimisen suorittivat Puolan ortodoksisen kirkon päämiehen, metropoliitta Savvan johdolla mm. Białystokin ja Gdanskin hiippakunnan piispa Jakob, Supraslin piispa Gregori ja metropoliitta Ilarion Venäjän kirkon edusatajana. Kirkon upean ikonostaasin on maalannut moskovalaiset ikonimaalarit Vladimir Szczerbinin johdolla.
Vierailunmme aikana kirkon edessä olevaa kellotornia rakennettiin juuri muutaman työmiehen voimin.
Meitä ohjasi luostarissa sujuvasti englantia puhunut sisar Marta, joka sai luvan esitellä luostaria meille igumenia Anastasialta (Charkiewicz). Luostari on todella kaunis, pääasiassa punaisista ja keltaisista tiilistä rakennettu ja kirkon ikonit, erityisesti freskot, ovat upeita. Ne täyttävät kaikki seinät, pylväät ja kaikki tilat. Luostarissa on tällä hetkellä noin 30 sisarta, useimmat heistä melko nuoria.
Vierailupäivänä luostaria siivosivat ja tiloja kunnosti suuri joukko puolalaisia ortodoksisia nuoria tyttöjä, jotka sinne oli organisoinut paikallinen puolalainen ortodoksinen nuorisojärjestö. Białystokin ymäristössä asuu suuri keskittymä ortodokseja Puolassa, joka kuitenkin valtaosaltaan on roomalaiskatolinen maa. Ortodoksit ovat, aivan kuten Suomessa, pieni vähemmistö suuren enemmistön paineessa.
Luostariperinteen mukaisesti sisar Marta tarjosi meille sisariston kauniissa ruokasalissa paastoaterian, sillä siellä vietettiin silloin Suurta paastoa ns. vanhan eli juliaanisen kirkkokalenterin mukaan. Pääsiäinen Euroopan ortodokseilla (Suomea lukuunottamatta) on vasta toukokuun 5. päivä.
Ruokailun yhteydessä sisar Marta kyseli paljon Suomen ortodokseista ja hän oli tietoinen mm. siitä, että Suomessa on myös nunnaluostari Heinävedellä, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari. Hän kirjoitti meille luostarinsa yhteystietoja minulta lainaamallani kynällä, joka - yllätys, yllätys - se oli Valamon luostarin kynä ja sinne se jäi sitten muistoksi suomalaisista vierailijoista.
Matkan jatkuessa näimme paljon myös ortodoksisia kirkkoja Puolassa, joten matka tuntui jopa hieman kotoiselta meistä kahdesta ortodoksista. Ihmiset haravoivat pihamaitaan lauantaipäivänä, lintuja lenteli runsaasti ja kattokaikarat rakentelivat pesilään, eikä niillä tainnut vielä olla mielessä ihmislapset ja niiden kuskaaminen. Ihan muut taisivat olla mielessä.
Hauska yllätys odotti Slovakiassa. "Sihteerimme" oli varannut meille majapaikan netin kautta, mutta ko.paikka olikin kiinni lauantaina ja sunnuntaina. Siis respa oli kiinni. Ulko-ovi lukossa ja kaksi hämmästynyttä suomalaista oven edessä. Ovessa oli kuitenkin puhelinnumero ja kaikki asiat sujuivat viimein joko englanniksi tai saksaksi ja saimme jopa pullollisen hyvää Tokajin valkoviiniä huoneeseemme matkan rasituksia poistamaan sekä koko pensionaatin käyttöömme viikonlopuksi. Auton sain ajaa sisälle ulko-ovesta (joka aukeni suuremmaksi) ja se seisoo nyt tuossa sisäoven vieressä ja tavaroita voi käydä hakemassa sieltä vaikka sukkasillaan.
Tätä kirjoittelen puolen yön jälkeen ja nyt taidankin kohta painua "pehkuihin". Hieman hassu tilanne, kun käytössämme on parisänky. Mutta huoneessa on onneksi pieniä tuoleja ja pöytiä ja sänky suuri, joten keskelle mahtuu barrikaadi, jos on tarvis. Katsotaan.
Mutta on meillä tälle päivälle ollut yksi helmikin. Lähdimme puolalaisesta pienestä Augustówista lauantaiaamuna aikaisin ajelemaan läpi Puolan. Maa on laaja ja todella pitkä. Puola on todella suuri maa. Ja sääerotkin vaihtelivat suuresti. Kun tulimme Koillis-Puolaan, siellä maasto oli kumpuilevaa ja lunta yllättävä paljon. Järvet olivat yhä jäässä. Etelässä laajat aukeat pellot olivat sulia, joet tulvivat ja lämpötila parhaimmillaan +16 Celcius-astetta.
Ohitettuamme suunnilleen keskellä Puolaa, se itäosassa sijaitsevan kauniin Białystokin kaupungin, havaitsimme yhtäkkiä matkalla Lubliniin tien vasemmalla puolella Zwierkachin kylässä kauniin ortodoksisen kirkon. Kirkko vaikutti uudelta ja menimme katsomaan sitä lähemmin. Löysimme sieltä kauniin kirkon ja sen ympäriltä luostarin nimeltään Prawosławny Klasztor Żeński Narodzenia Najświętszej Maryi Panny w Zwierkach eli Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymisen ortodoksinen nunnaluostari Zwierkahissa.
 |
| Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymisen ortodoksinen nunnaluostari Zwierkahissa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Vierailunmme aikana kirkon edessä olevaa kellotornia rakennettiin juuri muutaman työmiehen voimin.
Meitä ohjasi luostarissa sujuvasti englantia puhunut sisar Marta, joka sai luvan esitellä luostaria meille igumenia Anastasialta (Charkiewicz). Luostari on todella kaunis, pääasiassa punaisista ja keltaisista tiilistä rakennettu ja kirkon ikonit, erityisesti freskot, ovat upeita. Ne täyttävät kaikki seinät, pylväät ja kaikki tilat. Luostarissa on tällä hetkellä noin 30 sisarta, useimmat heistä melko nuoria.
Vierailupäivänä luostaria siivosivat ja tiloja kunnosti suuri joukko puolalaisia ortodoksisia nuoria tyttöjä, jotka sinne oli organisoinut paikallinen puolalainen ortodoksinen nuorisojärjestö. Białystokin ymäristössä asuu suuri keskittymä ortodokseja Puolassa, joka kuitenkin valtaosaltaan on roomalaiskatolinen maa. Ortodoksit ovat, aivan kuten Suomessa, pieni vähemmistö suuren enemmistön paineessa.
Luostariperinteen mukaisesti sisar Marta tarjosi meille sisariston kauniissa ruokasalissa paastoaterian, sillä siellä vietettiin silloin Suurta paastoa ns. vanhan eli juliaanisen kirkkokalenterin mukaan. Pääsiäinen Euroopan ortodokseilla (Suomea lukuunottamatta) on vasta toukokuun 5. päivä.
Ruokailun yhteydessä sisar Marta kyseli paljon Suomen ortodokseista ja hän oli tietoinen mm. siitä, että Suomessa on myös nunnaluostari Heinävedellä, Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari. Hän kirjoitti meille luostarinsa yhteystietoja minulta lainaamallani kynällä, joka - yllätys, yllätys - se oli Valamon luostarin kynä ja sinne se jäi sitten muistoksi suomalaisista vierailijoista.
Matkan jatkuessa näimme paljon myös ortodoksisia kirkkoja Puolassa, joten matka tuntui jopa hieman kotoiselta meistä kahdesta ortodoksista. Ihmiset haravoivat pihamaitaan lauantaipäivänä, lintuja lenteli runsaasti ja kattokaikarat rakentelivat pesilään, eikä niillä tainnut vielä olla mielessä ihmislapset ja niiden kuskaaminen. Ihan muut taisivat olla mielessä.
 |
| Haikara pesintäpuuhissaan eukkoa odottelee. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Hauska yllätys odotti Slovakiassa. "Sihteerimme" oli varannut meille majapaikan netin kautta, mutta ko.paikka olikin kiinni lauantaina ja sunnuntaina. Siis respa oli kiinni. Ulko-ovi lukossa ja kaksi hämmästynyttä suomalaista oven edessä. Ovessa oli kuitenkin puhelinnumero ja kaikki asiat sujuivat viimein joko englanniksi tai saksaksi ja saimme jopa pullollisen hyvää Tokajin valkoviiniä huoneeseemme matkan rasituksia poistamaan sekä koko pensionaatin käyttöömme viikonlopuksi. Auton sain ajaa sisälle ulko-ovesta (joka aukeni suuremmaksi) ja se seisoo nyt tuossa sisäoven vieressä ja tavaroita voi käydä hakemassa sieltä vaikka sukkasillaan.
 |
| Auto on hyvässä tallessa sisällä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
HAP
happy
happy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole ystävällinen ja kommentoi mieluiten omalla nimelläsi,
jos sinulla sellainen on.