38. Kirsikan kukkia ja kevättä rinnassa

Matkamme on edennyt yhteen kaikkiaan kolmesta pääkohteestamme täällä Romaniassa. Sanoisin vielä, että ehkä tärkeimpään kohteeseemme. Olemme noin 100 kilometrin päässä maan pääkaupungista, Bukarestista, täysin romanialaisella maaseudulla, vuoristoisella, kauniisti kumpuilevalla seudulla. Tosin vuoret eivät täällä kovin korkeita ole, ehkä noin 600 metrin korkuisia ja lähistöltä taitaa löytyä korkein kohta, joka on noin kilometrin korkea huippu.

Kevät tulee Romaniassa kohisten ja vauhdilla. Puissa on jo kukkia.
(Kuva (c) Hannu Pyykkänen)

Majapaikkamme on ystävämme kesäasunto, vanha romanialainen maatalo, jonka hän on kunnostanut itselleen kesäpaikaksi. Ympärillä on varmaan sadoittain erilaisia hedelmäpuita: omenia, luumuja, kirsikoita, aprikooseja ja monia muitakin sekä villejä että istutettuja puita: tammia, pähkinäpuita ja vaikka mitä.

Talossa tai itse asiassa kahdessa – kummassakaan ei ole sähköjä. Illalla istumme öljylampun ja tuikkujen valossa. Vessassakin käymme otsalamput päässä. Sisävessat täällä on ja – tietysti - suomalainen sauna, jossa voi peseytyä myös lämpimällä juoksevalla vedellä. Virtaa vesipumppuihin tai vaikka näihin läppäreihin saadaan generaattorilla. Lämmitys niin saunassa (kiuas ja vesi) kuin asuintiloissa toteutetaan puilla. Mukavat kaakeliuunit hehkuvat omaa ihanaa lämpöään yön viileydessä.

Majapaikkamme on vajaan viikon Breazassa, noin 100 km Bukarestista.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Kevät tulee tänne vauhdilla. Eilen kuvaamani silmut ovat yön aikana kaksinkertaistuneet ja jotkut puut kukkivat jo kuten muutamat kukatkin. Eilen näin myös tämän kevään ensimmäisen voikukan. Pääskysen näin jo aikaisemmin matkalla tänne jossain niistä kuudesta maasta, joiden läpi ajoimme.

Ette voi arvatakaan, kuinka ihanalta tuntui tänä aamuna nukkua pitkään. Ei tarvinnut nousta ja lähteä ajamaan muutamaa sataa kilometriä Ja vielä: herätyksen tekivät todella kauniisti konsertoivat laululinnut, mustarastas niistä äänekkäimpänä. Olo oli – sanoisinko – lähes taivaallinen.

Verkkaisen herätyksen ja maittavan aamupalan jälkeen teimme kävelyretken tiluksille. Ystäväni laajalla tontilla on todellakin runsaasti hedelmäpuita, joista vuosittain saa melkoisen sadon. Ruokailussakin syömme paljon juuri tuota oman maan ja muutenkin lähiseudun ns. lähiruokaa. Luumuhillo on omista luumuista tehtyä, leipä naapurin leipomaa, kuten myös häneltä saadut maittavat kananmunat. Juomissakin on vara valita paikallista tai sitten kaupasta ostettua ja ainakin tuo yksi virvoitusjuoma on lähes kokonaan kotitekoista.

Kirsikkapuu kukkii isäntämme laajassa hedelmäpuutarhassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Sää on tänäänkin aurinkoinen, mutta hieman tuulee. Parhaimmillaan lämpötila on lähennellyt ajoittain +20 astetta, joten ei voi valittaa. Nytkin – vaikka tuulee – on lämmintä ja kirjoittelen tätä jupinaa katetussa, ympyränmuotoisessa kesämajassa, jossa on ikkunat joka suuntaan. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja silmä lepää maisemassa. Pihalla juoksentelee neljä, viisi koiraa, jotka vartioivat meitä yötä päivää ja tehokkaasti sekä karkottavat karkotettavat että ilmoittavat vierailijoista. Yöllä olivat kuulemma pitäneet vartijoitten hieman äänekkäämmän kokouksen, jota minä hyväunisena en kuitenkaan havainnut. Lienevät kokoustaneet ja siinä ohessa hieman rähisseet läheisten kettujen vuoksi, joiden luolat ovat ihan tuossa äärellä.

Loma – sitä tämä kai on, vaikka onko eläkeläisellä lomaa – joka tapauksessa on nautinnollista. Ympäristön lisäksi sen tekevät hyvät ystävät, mukava ohjelma, verkkainen elämänrytmi ja monet muut pienemmät ja suuremmat asiat. Nyt lepäämme noin 2000 km väsymykset pois täällä ja jatkamme loppuviikosta matkaa Bukarestin kautta Mustallemerelle. Mutta ennen sitä tulee varmasti jupistua jotain. Joten katsotaan niitä sitten. Nyt voisin kohta ottaa lasillisen hyvää paikallista juomaa ja syödä hieman jotain, minkä jälkeen pötkähdän päiväunille.

HAP
happy