47. Pääsiäisen odotusta vapun tunnelmissa

Mietiskelyä kukkivan omenapuun alla Breazassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Pyhiinvaellusmatkamme alkaa hiljalleen kääntyä kohti kotia ajamiseen. Kävimme kuitenkin vielä kerran huuhtomassa suomalais-romanialaisessa saunassa Breazassa uusien vastojen kanssa matkamme pölyjä. Oli muuten ihana tunne istua saunan lauteilla ja kylpeä vastalla Romaniassa. Vau! Sitten alkoikin jo miettiminen, missä sitä mahdetaankaan olla seuraava yö. Vappukin oli huomaamatta päässyt yllättämään ja oli siis vappuaatto. Rauhallinen päivä muuten täällä. Ehkä siksikin, että se sattui juuri pääsiäistä edeltävälle Suurelle viikolle Suureksi keskiviikoksi. No mietiskelyjen tuloksena selvisi sitten, että yövymme vappuaaton yön Piatra Nemţissa pienessä pensionaatissa.

Auto ei tällä kertaa noussutkaan mäkeä, vaan tarvittiin vielä yksi hevosvoima lisää.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Lähtö hieman vuoristoisesta Breazasta hieman huonokuntoisella tiellä ei tällä kertaa onnistunutkaan, vaan auton omien hevosvoimien lisäksi tarvittiin vielä yhden hevosen voima. Onneksi Kostja asui lähellä ja hänellä oli hevonen ja vahva riimu, joilla auto sitten voitiin hinata ylös mäestä. Kas kun meille ei tullut mieleenkään hankkia vetoköysi matkaamme, mutta onnistuihan tuo noinkin.

Siitä sitten ajelimme melkoisessa helteessä (+32 Celsius-astetta) Breazasta vuoria ylös ja taas alas kolme, neljä kertaa ja saavuimme kiven (piatra) kaupunkiin, Piatra Neamţiin. Yö sujui lähes koomassa väsymyksestä, jonka ulkona oleva kuumuus (autossa kyllä on hyvä ilmastointi), vaikeat tieosuudet ja koko ajan tarkkana oleminen aiheutti. Parin huurteisen ohrapirtelön jälkeen uni maittoi.

Seuraava päivä, vappu vuonna 2013, olikin sitten monista aikaisimmista vapuista poikkeava päivä. Aloitimme jälleen melkoisen luostarikierroksen. Se alkoi Piatra Neamţin lähellä olevasta Bistriţan luostarista, josta lähdimme ajelemaan Iasiin päin, mutta yhtäkkiä huomasimmekin melko kuuluisien luostarien tienviittoja ja eikun sinne. Ensimmäisenä vastaan tuli Varaticin luostari.

Varaticin luostarin kirkon sisätilaa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Varatic on upeasti hoidettu ja melko suuri nunnaluostari, jossa sisaristo asuu eräällä tavalla erillään pienissä taloissa, joita ympärillä on useita. Vaikutti siltä, että yhdessä talossa asui kuitenkin useampia nunnia, koska ei taloja nyt useita kymmeniä sentään ollut, mutta paljon joka tapauksessa.

Varaticin luostarin nunnien asuntoja kirkon läheisyydessä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Varatic on perustettu 1780-luvulla Neamţin kuuluisan igumenin (romanialaisittain) Paisie Velicicovschin innoittamana. Perustajana oli nunna Olimpiada, jota perustamisvaiheessa tuki taloudellisesti yksi Paisien oppilaista. Jossakin vaiheessa Varatic oli hallinnollisessa yhteistyössä vieressä olevan Agapian luostarin kanssa. Nykyään luostarissa palvelee noin viisi pappia ja nunnia lienee noin 450 sisarta, joita johtaa igumenia tai romanialaisittain stavrofora Josefina (Glosanu).

Agapian luostarin kirkon reliikkejä.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Varaticista menimme melkein vieressä (n. 5 km päässä) olevaan toiseen todella kuuluisaan naisluostariin Agapiaan, jossa sisariston elämä on järjestetty samalla tavalla erillisissä pienissä taloissa. Luostari oli kuin pieni nunnakylä, jonka kaduilla kulki useita mustakaapuisia nunnia. Myös Agapia oli kauniisti laitettu, siisti, kukkakoristeita täynnä oleva luostari.

Myös Agapia on yksi suurista luostareista Romaniassa myös sisariston määrällä mitattuna. Siellä lienee suunnilleen sama määrä tai ehkä hieman vähemmän nunnia kuin Varaticissa. Alkuaan luostarissa oli munkkeja, mutta vuoden 1803 jälkeen vain nunnia. Perimätiedon mukaan luostari olisi perustettu jo 14. vuosisadalla Neamţin luostarin munkki Agapian toimesta ja alkuun se tunnettiin nimillä Agapia din Deal tai Agapoa Veche eli vanha Agapia. Luostari on tunnettu myös nimellä Agapia din Vale eli laaksossa oleva Agapia, koska luostarin asukkaiden talot sijaitsivat laaksossa. Luostarin kirkko on pyhitetty pyhille ylienkeleille Mikaelille ja Gabrielille ja luostarin tiloja on kunnostettu useita kertoja, viimeksi suuri korjaus tapahtui vuosien 1996-2004 välillä.

Kapea ja pölyinen metsätie Agapiasta Sihlaan ja Sihastriaan.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Tarkoitus oli lähteä Agapiasta suoraan tapaamaan toista romanialaista ystävääni, isä Dragosia, mutta huomasimme luostarin vierestä lähtevän tien Sihlan skiittaan (sivuluostariin) ja edelleen Sihastrian luostariin. Matkaa ensimmäiseen oli 8-9 kilometriä ja saman verran sitten seuraavaan. Tie kulki metsän läpi ja oli erittäin kapea, pölyinen ja paikoitellen myös huonokuntoinen. Mutta auto veti hienosti ja vei perille kumpaankin luostariin.

Sihlan skiittaluostari on kuuluisya pyhästä Teodorastaan.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Ensiksi tuli siis 1700- ja 1800-luvuilla rakennettu Sihlan skiitta, jossa oli pieni viehättävä puukirkko ja siellä oli juuri silloin jumalanpalvelus, jossa viivähdimme hetken. Skiitta on kuuluista omasta pyhästään, pyhäsyä Teodora Sihlalaisesta, joka asui luostarin lähellä olevassa luolassa. Luola on edelleen siellä ja suosittu pyhiinvaelluskohde. Sihlan skiitta kuuluu Sihastrian luostarin alaisuuteen.

Blogisti yhden suure3n romanialaisen teologin ja ohjaajavanhuksen, Ilie Cleopan haudalla Sihastrian luostarin hautausmaalla.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Samanlaista pölyävää ja huonokuntoista tietä ajelimme sitten Sihastriaan. Luostarin edessä parkkipaikalla luoksemme tuli pari kaunista romanialaista neitokaista, jotka ihmetellen kysyivät, ”olemmeko todella Suomesta, kuten auton rekisterikilpi väittää”. - ”Kyllä”. - ”Miksi ihmeessä te olette täällä, mitä varten?” - Selitimme olevamme ortodokseja ja tulimme Sihastriaan Ilie Cleopan vuoksi. ”Miten te löysitte tämän luostarin?” – ”No se onkin sitten pitempi tarina, mutta täällä nyt ollaan. Voitteko kuitenkin neuvoa, miten pääsemme täältä pois?” Hauska tapahtuma luostarin portilla. Kävimme siis kuuluisan ohjaajavanhuksen Ilie Cleopan haudalla kuvasimme paikkoja, vierailimme melko uudessa kirkossa. Luostari sijaitsee noin 1000 metrin korkeudella Moldavian ja Neamţin vuorilla ja myös sen syntyyn on vahvasti vaikuttanut suuri ja voimakas Neamţin luostari. Luostarin lienevät perustaneen kuusi Neamţin luostarin pappisskeemamunkkia joskus 1600-luvun puolenvälin tienoilla. Luostari perustettiin Jumalanäidin syntymän muistolle.

Sihastrian luostarin uusi kirkko.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Luostariin on rakennettu myös pyhälle Teodora Sihlalaiselle omistettu kirkko. Pyhän Teodoran luola, jossa hän asui 1600-1700-lukujen taitteessa kolmekymmentä vuotta, on Sihastrian alaisuudessa olevan Sihlan skiitan lähistöllä. Sihastriaan kuluu Sihlan lisäksi viisi muutakin skiittaa: pyhän Daniel Erakon, Ristin ylentämisen skiitta lähellä Sihastriaa, kuten Sihlakin sekä pyhän Minan skiitta Graşissa Târgu Neamţissa, pyhän Teodora Sihlalaisen skiitta Codrii Paşcanilorissa sekä Bourenin skiitta Moţcassa Iasissa.

Neamtin luostarin ihmeitätekevä kolmikätinen Jumalanäidin ikoni.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Sihastrian jälkeen kävimme vielä Neamţin luostarissa, sillä halusin ottaa paremman kuvan siellä olevasta ihmeitätekevästä Jumalanäidin kolmikätisestä ikonista. Kolmannen käden tarina on se, että jossain vaiheessa pyhältä Johannes Damaskolaiselta katkaistiin rangaistuksena käsi, joka rukousten ja Jumalanäidin avustuksella ihmeellisesti kasvoi takaisin. Siksi käsi on kuvattuna erillisenä kolmantena kätenä poikittain ikonin alaosassa. Neamţin luostarissa on myös keskellä kirkkoon johtavaa tietä hauta, joka ihmeellisesti kohosi maasta saven mukana ja sieltä löytyi maatumaton ruumis. Ruumiin alkuperää ihmeteltiin kauan ja alkuun ei tiedetty, kenen se oli. Myöhemmin lienee syntynyt erilaisia hurskaita tarinoita henkilöstä ja yksi tarinoista sanoo ruumiin olevan pyhittäjä Paisi Velitškovskin, joka kuoli Neamţin luostarissa ja on haudattu luostarin Kristuksen taivaaseenastumisen pääkirkkon eteläiselle seinustalle.

Vierailulla ystäväni isä Dragosin kotona Targu Neamtissa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Neamţin luostarista matka jatkui viimein Târgu Neamţiin, jossa tapasin monen vuoden jälkeen jälleen ystäväni isä Dragosin ja hänen viehättävän perheensä puolison Nicoletan ja lapset Ioannan ja Mihailin. Kun viimein pääsimme hikisen päivän päätteeksi Iasiin, aiheutimme lievän hämmästyksen, kun meitä ei tarvinnutkaan noutaa joltain huoltoasemalta, vaan ajoimme ystävieni isä Neculain ja hänen vaimonsa Christinan kotiin asti ja yhtäkkiä olimmekin heidän ovellaan soittamassa ovikelloa. Hieman oli yllättynyt Christina, vaikka kyllä he tiesivät tulostamme ja päiväkin oli sovittu. Ilmeisesti hekin pitävät tätä Iasin liikennettä hieman haastavana, mutta siitäkin selvittiin, kuten joku aika sitten vielä kaoottisemmasta Bukarestin liikenteestä – ilman kommelluksia.

Pääsiäsitä edeltävään aikaan kuuluu ortodoksisessaa kirkossa kuolleiden muisteleminen ja siihen liittyy myös koliva, jota söimme Iasissa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Palais Mallin valtava ostoskeskus on rakennettu Iasissa kulttuuripalatsin kylkeen.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Neculain ja Christinan poikien, 15-vuotiaan Andrein ja 13-vuotiaan Gheorghen avulla ja opastuksella tutustuimme sitten Iasiin ja etenkin sen uuteen hulppeaan Palais Mall-ostoskeskukseen, josta muuten löysin tablettiini kauan kaivatut lisälaitteet USB:n ja puhelinkortin adapterin sekä toisen adapterin tabletin ja TV:n väliin. Niitä olin metsästellyt kuukausitolkulla Suomesta, mutta turhaan. Täältä Romaniasta ne löytyivät.

HAP
happy