67. Puroniemen perheleirillä, päivä 0 - siivousta ja valmistelua

Perheleirin toimistona toimii Valamon munkkidiakoni Viktorin "Ortodoksi.netin vakoiluautoksi" nimeämä matkailuautoni.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Huomenna 16.7.2013 alkaa legendaarinen Puroniemen perheleiri Rautalammilla Puroniemen ystävät ry:n omistamassa leirikeskuksessa. Leirikeskuksen omisti aiemmin ONL eli Ortodoksisten nuorten liitto ry, joka ei kuitenkaan enää noin reilun 50 vuoden käytön jälkeen katsonut tarpeelliseksi omistaa paikkaa ja laittoi sen myyntiin. Puroniemen todelliset ystävät perustivat rekisteröidyn yhdistyksen ja hankkivat pankkilainan turvin leirikeskuksen omistukseensa. Kaupan yhteydessä siirtyi uudelle omistajalle päärakennus, kaksi kesämajoitustilaa, rantasauna, vessarakennus, kota ja vielä yksi erillinen majoitustila ja ennen muuta leirikappeli eli pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle pyhitetty tšasouna.

Leirikeskuksella on omat sivunsa, jossa voi käydä tutustumassa maisemiin ja noihin rakennuksiinkin. Sivut löytyvät osoitteesta:
http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/puroniemi/
ja sieltä löytyy myös kartta, josta selviää, missä tuo mainio ja luonnonkaunis ortodoksinen leiripaikka sijaitsee.

Käytin tuossa alussa mainesanaa "legendaarinen". Sillä on tietty tarkoitus, joka pohjautuu kokemukseen, sillä olen itse ollut noilla perheleireillä oman perheeni kanssa joskus 1980-luvun jälkimmäisestä puoliskosta alkaen lähes kymmenen vuoden ajan. Myös omat poikani ovat leireilleet niin perheleireillä kuin muillakin leireillä (lastenleirit, kriparit) Puroniemessä ja onpa vanhempi tainnut olla siellä töissäkin muutamalla leirillä. Näistä vuosien kokemuksista voin siis sanoa, että leireily Puroniemessä on aina ollut hauskaa ja mieleen painuvaa. Sieltä on vuosien saatossa "tarttunut mukaan" myös monia ystäviä, joiden kanssa on sitten tullut vietettyä aikaa muulloinkin kuin vain perheleireillä.

Perheleirejä lienee pidetty vuodesta 1982 alkaen ja ne kuuluivat aivan viime vuosiin saakka PSHV eli Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunta ry:n toimintaan, mutta veljeskunta joutui luopumaan tästäkin toiminnasta taloudellisten seikkojen vuoksi. Nyt tänä vuonna PSHV on jälleen henkisenä tukena mukana ja katsotaan, miten asiat tässä tulevina vuosina kehittyvät.

Myös KP arkkipiispa Paavali vieraili Puroniemen perheleirillä. Tämä kuva on Puroniemestä vuodelta 1986, kun hän kävi siellä silloisen metropoliitta Leon kanssa vierailulla.
(Kuva © Saara Straniuksen albumista)

Otsikon mainita päivästä nolla tarkoittaa siis, ettei varsinainen leiri ole vielä alkanut. Se alkaa huomenna tiistaina puolelta päivin ja päättyy lauantaina. Viikonvaihteessa on vielä epävirallinen vanhojen Puroniemen perheleiriläisten kokoontuminen ja vietämme sitä toivottavasti nuotiolla istuen ja jälleen kitaraa soittaen ja laulaen. Syömme tietysti nuotiolla paistettua makkaraa ja teemme varmasti räiskäleitäkin ja saunomme antaumuksella. Ajattelin kirjoittaa tällaista päiväkohtaista päiväkirjaa perheleirin elämästä tänne blogiini, niin te muutkin huomaatte, kuinka mukavaa täällä on ja tulette sitten ensi vuonna joukolla mukaan.

Leirille on ilmoittautunut runsaasti tänäkin vuonna ihmisiä ja ohjelmasta on yritetty tehdä mukava, mutta samalla sillä lailla väljä, ettei koko aikaa läähätetä ohjelman perässä, vaan olisi vapaatakin oleilua, saunomista ja rupattelua - ortodoksisten jumalanpalveluksien lomassa. Lasten ohjaajina toimii kaksi kokenutta ohjaajaa, jotka saatiin töihin leirille ONL:n kautta. Leirillä vierailee useampikin pappi eri päivinä ja yhtenä tähtivierailijana on nunna Kristoduli, joka tulee luennoimaan keskiviikkona. Mutta siitä sitten tarkemmin keskiviikon jälkeen. Leirillä on oma kanttori ja leirin vetäjistä yksi pystyy toimittamaan myös maallikkopalveluksia. Leirin ohjelmaan kuuluu täysi ylöspito ainakin ruuan suhteen, taitaa olla päivässä noin viisi erilaista ruokailua: aamupala, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja iltapala. Majoitus on joko pienissä erillisissä noin neljän hengen huoneissa tai kesämajoitukseen tarkoitetuissa kahdessa isommassa kesämajassa. Sauna lämpiää joka päivä ja uida voi puhtaassa Korpijärvessä vaikka useamman kertaa päivässä. Yllätyksiäkin saattaa olla luvassa, mutta niistä sitten aikanaan, jos niitä kerran tulee. Katsotaan!

Puroniemen leirikeskusta edelsi Keiteleen Hiekassa sijainnut leirikeskus, josta kirkkokunta joutui luopumaan melko dramaattisin kääntein. Monelle jäi tapahtumista paha mieli, mutta se parani, kun noin 55 vuotta sitten hankittiin Puroniemi. Tai oikeammin se saatiin lähes lahjoituksena, yhtenä toivomuksena oli, että siellä rukoiltaisiin lahjoittajan puolesta. Saattoipa olla, että tuo toive matkan varrella unohtui, mutta nyt sen voisi jälleen elvyttää.

Yksi tuon Hiekan ajan ja myöhemmänkin ajan aktiivinen ortodoksivaikuttaja oli opettaja Väinö Jyrkinen. Kohtalon omaisesti tämän vuoden 2013 leiriaikana vietetään hänen kotipaikkakunnallaan hänen hautajaisiaan, sillä hän menehtyi sairastettuaan vaikeaa sairautta. Olkoon hänen muistonsa ikuinen!

Väinö Jyrkisen osuus myös Puroniemen kohtaloissa oli merkittävä. Hän jopa teki paikalle oman laulunsa - sävelsi sen ja sanoitti sen. Laulu on alkuperäiseltä nimeltään ONL:n leirilaulu, mutta voisikohan sen nimetä nyt uudelleen Puroniemen leirilauluksi. Tässä vielä tämän laulun sanat päivän jupinan lopuksi ja myös Väinö Jyrkisen muistoa kunnioittaen. Nuotit tulevat Puroniemen sivuille myöhemmin.

Puroniemen leirilaulu (sävel ja sanat: Väinö Jyrkinen)

1. Keiteleellä kesäleirit muistoihimme jäivät.
Nuoriso kun ONL:n vietti onnen päivät.
Vuodet monet saimme siellä,
munkkiveljein ristintiellä,
vahvistusta kilvoitukseen,
uskoon, rukoukseen.

2. Iltanuotio kun syttyi Hiekan suvituuleen
hiljaisuus ja rauha yhtyi nuorten joukkoon suureen.
Tyynen vedenpinnan päällä,
nilakka kun poutasäällä,
varjot hipui harsopilveen,
tienoon illanvilveen.

3. Varjopilvet nuoren mielen haihtui usvan lailla.
Uskon tuli meihin syttyi Arsenion mailla.
Perinteet kun Puroniemeen
- kätkettyinä syömeen pieneen -
tuomme tänne Hiekan sannan
rakkahimman rannan.

4. Korpijärvi kuutamossa päilyy äänetönnä,
yössä liekit nuotioiden häilyy ääretönnä.
Korpijärven rantamilla
havupuiden latvuksilla,
aamutuuli havahtuupi,
siivillensä nousee.



HAP
happy