66. Uskonnollinen lukihäiriö

Jos en olisi vakaumuksellinen ortodoksi, saattaisin jopa fanittaa sisäministeri Päivi Räsästä. En suinkaan hänen vakaumuksensa ja sanojensa vuoksi, vaan hänen rohkeutensa ja rohkeiden tekojensa vuoksi, joita suomalainen yhteiskunta ei näytä hyväksyvän. Sanoin "ei näytä hyväksyvän", sillä todellisuus on aivan jotain muuta kuin se, minkä kuvan valtamedioistamme saamme. Media kertoo siis vain varsin kapean ja osin vääristyneenkin totuuden - tai oikeammin ehkä jättää kertomatta toisen totuuden ja toisten totuuden, se kertoo vain omansa.

Minulle on täysin käsittämätöntä, että Suomessa sisäministerillä ei saa olla vakaumusta. Tai jos saa, sitä ei saa kertoa muille, ei etenkään ns. omien joukossa. Tätähän nämä protestoijat ilmeisesti haluavat. Heitä harmittaa se, että joku laukoo julkisesti ja varsin korkealta yhteiskunnalliselta paikalta sanoja ja asioita, jotka ovat ristiriidassa heidän oman oppinsa ja aatteensa kanssa. Ja sitten he huutavat sanojaa sananmukaisesti hirteen ja väittävät häntä suvaitsemattomaksi. Minusta tämä alkaa muistuttaa jo muinaisia noitavainoja.

Jos tuo asia, josta ministeri Räsänen kertoo, olisi todella vääristynyttä, moraalisesti väärää, eettisesti arveluttavaa, rikollista ja voisin kai sanoa vielä kristinuskon vastaista, protestointi saattaisi olla jopa ymmärrettävää. Mutta kun kyseessä on vuosituhantinen oppi, jonka mukaan kristityt ihmiset ovat eläneet pari tuhatta vuotta. Tuo oppi vain näyttä nyt unohtuneen usealta ja uskonnon, saati sitten ministerin puheen luku- ja ymmärtämistaidoissakin näyttää olevan joillakin ongelmia.

Kun lisäksi puheesta irrotetaan lauseita, laitetaan ne uuteen ympäristöön ja tulkitaan omalla kieroontuneella tai ainakin tarkoitushakuisella tavalla, lopputulos on sitä, mitä tällaisessa tapauksessa odottaa saattaa. Kamala.

Olen monessa jupinassani ja jo aiemmin Nettihoukan harhoissakin kirjoittanut suvaitsevaisuudesta (mm. "Varastettu suvaitsevaisuus"), josta on tullut mielenkiintoinen sanana ja asiana. Sen - siis suvaitsevaisuuden - näköjään omistavat Suomessa vain jotkut, toisilla sitä ei siis (näiden toisten mielestä) ole. Ne, jotka omasta mielestään omistavat sen, saavat määritellä sanan "suvaitsevainen" merkityksen ja vielä kenellä sitä on ja kenellä ei.

Sanalle "suvaitsevainen" on käynyt kuten neekerille, jota ei saa enää sanoa neekeriksi, eikä intiaania intiaaniksi eikä eskimoa eskimoksi. Sanoille luodaan kuviteltuja ja keksittyjä piilovaikutuksia, joista tehdään sitten piintyneiden vanhapiika- kukkahattutätien toimesta totisinta totta. Tätä samaa kuvitteluahan meillä on nähty viime vuosina vaikka missä: vaikka suvivirren ja joulujuhlien kieltämisissä. Kauhein aivan viime aikainen yritys on toisen ihmisen koskettamisen kriminalisoiminen. Jos kosketat toista ihmistä, saatat mahdollisesti olla seksuaalinen häirikkö, ahdistelija. Voi hyvänen aika millaista ylireagointia! Ei kaikki halaajat ole pedofiilejä tai muuten vinksahtaneita.

Räsänen käytti omasta tilanteestaan puhuessaan mielenkiintoista termiä; uskonnollinen lukutaito, joka hänen mielestään puuttuu joiltakin näitä asiaa käsitelleiltä. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Tämä maallistunut yhteiskunta on tuottanut juuri tuollaisia lukutaidottomia, uusavuttomia ihmisiä tuutin täydeltä. Kammottavinta oli joskus huomata koulussakin, että uskontoa opettava opettajakaan ei aina tiennyt eikä osannut opettamaansa asiaa. Siis jopa hänellä oli jonkinasteinen uskonnollinen lukihäiriö. Tai kuten sitä koulussa nimitettiin: lukihärö.

Surkuhupaisia piirteitä tähän noitavainokeskusteluun tuovat sitten uransa illankoitossa olevat poliitikot, jotka kuvittelevat tällaisessa asiassa ulostulolla saavan julkisuutta ja sitä kautta sitten aikanaan höynäytettyjä äänestäjiä. Luulen, että arvio tässä meni pahasti metsään, mikäli on uskomista paikallista sanomalehteä, jossa kerrotaan kyseisen kansanedustajan saamasta palautteesta. Palaute oli ollut murskaavaa, enkä ihmettele. Vaikkakaan kummasteluni ei pelkästään johdu asian - siis tuon räsäsjutun laadusta - suuremmaksi osin ehkä kuitenkin kotikenttäedusta, siis siitä, että tunnen jonkin verran oman paikkakunnan poliitikkoja.

Kirjoitin jo reilut puolitoista vuotta sitten Nettihoukan harhan "Eroan koko kirkosta", jossa pohdiskelin tuota eroamista jonkin ihmisen vuoksi ja huonoksi syyksi sen silloinkin totesin. Muistan, kun totesin harhassani, että "tuollainen reaktio on kuin pikkulapsen tai keskenkasvuisen frustraatio, minä otan omat nukkeni enkä leiki sinun kanssasi." Yhä olen samaa mieltä ja sanoisin joissain tapauksissa, että työkykyisen ihmisen tajunnanvirran loppuessa tällainen erolla uhkaileva ihminen usein tekee juuri tuollaisia päätelmiä ja niistä johtuvia päätöksiä. Mitä se kertookaan hänen älyllisestä suoritustasostaan!

Kun tämä poliitikko sanoo "harkinneensa kirkosta eroamista jo aikaisemmin, mutta Räsäsen tuoreimmat lausunnot olivat viimeinen niitti eropäätökselle." Ja lisää vielä, että "hän lupaa liittyä kirkkoon takaisin, jos piispat ja kirkon johto irtisanoutuu Räsäsen mielipiteistä joukolla." Samalla hän puheissaan lyttää jopa oman julkisuudessa harkitsevana ja tasapuolisena esiintyneen piispansa, joka hieman alkoi jo puolustella Räsäsen sananvapautta. Entäpä jos äänestäjät suhtautuvatkin nyt jatkossa samoin tuon poliitikon sanoihin: eivät äänestä häntä, ennen kuin eduskunnan puhemiehistö on sanoutunut irti hänen mielipiteistään. Huh, huh!

Kaiken kaikkiaan lienee aikalailla hakusessa se syy, miksi kyseinen poliitikko ylipäätänsä kuuluu tai paremminkin on kuulunut kirkkoon. Eihän tuo Räsänen sentään Jumala ole. Ei hänen vuokseen erota tai liitytä kirkkoon. Tosin hän alkaa pian muistuttamaan tätä menoa merkittävää suomalaista mielipidevaikuttajaa. Sillä koko ajan - näiden asioiden edetessä tällä tavoin - "sataa kristillisdemokraattien laariin", siitäkin huolimatta, että jotkut omatkin käyvät sinne näin pienessä poliittisessa pöhnässä kesäkaljojen jälkeen pissaamassa. Heilläkin saattaa olla enemmän huoli omasta pärjäämisestä politiikassa, kuin ihan oikeista asioista.

Hieman jo säälittää tuo toisen kansallisen kirkkomme tilanne. He joutuvat jatkuvasti selittelemään mediassa asioita, jotka eivät kirkon selitettäväksi kuulu. Usein vielä siksi, kun nuo median lukutaidottomat eivät ymmärrä, kenelle se selittely oikeasti kuuluisi. Ja usein käy vielä niinkin, että tuo kirkon selittelijäkin saattaa jollain tavalla kuulua ryhmään, jota ei olisi pitänyt päästää selittelemään yhtään mitään. Usein asia vain pahenee noista selittelyistä. Toivottavasti se ei kerro lukutaidottomuuden laajasta levinneisyydestä.

Jos ihmisten pitää kirkollisesta manuaalista lukea ohje: "uskollisuus Jumalalle on tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen," alamme ihan oikeasti olla melko uusavuttomia ja uskonnollisessa mielessä pahasti lukihäröjä.

HAP
happy