68. Puroniemen perheleirillä, päivä 1 - saapumispäivä

Puroniemen leirikeskuksen päärakennus.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tänään se sitten alkoi. Kummallista, mutta nukuin hieman huonosti viime yönä. Jännitinköhän? Tiedä häntä, mutta piti nousta klo 01:30 keskellä yötä syömään yksi karjalanpiirakka ja sitten nukuinkin taas hyvin koko yön. Nyt illalla on jo hieman veto poissa.

Tänään puolen päivän jälkeen leiriläisiä alkoi tulla: Tampereelta, Joensuusta, Kuopiosta, mistä kaikkialta heitä nyt sitten tuleekaan. Kaikkiaan leirillä vierailee osan aikaa tai on pitempään mukana yli 60 henkilöä. Ikähaitari on laaja: alkaen 8 kk ikäisestä Pelagiasta ja päätyen reilusti yli 80-vuotiaaseen Mariaan. Mikä mukavaa, miehiäkin on ihan kiitettävästi - siis perheen isiä.

Tämän päivän teemoina ovat saapumisen lisäksi olleet majoittuminen, vedensiunaus ja paikkojen sekä ajoneuvojen siunaaminen pyhitetyllä vedellä ja tietysti ruokailuja ja illan päätteeksi vielä iltarukoukset tsasounassa ja lettukestit nuotiolla. Hieman on vettä ripsinyt taivaaltakin, mutta eipä tuo ainakaan vielä ole liikaan harmittanut. Isä Johanneskin totesi, että nyt tulee vihmottua kaikki paikat, rakennukset ja maat.

Vedenpyhitys Korpijärven rannassa. Kuvassa pieniä ikoninkantajia, Aino, Taavetti, Aapeli ja Elina ristisaattoikoneineen.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Perheleirin perinteeseen on siis kuulunut aina aloittaa leiri ensimmäisenä päivänä tällä ortodoksisella tavalla, veden pyhittämisellä, minkä jälkeen sitten sillä vihmotaan majapaikat. Niin siis nytkin. Palvelus alkoi apostolien Pietarin ja Paavalin tsasounasta eli leirikappelista, jossa oli ensin lyhyt rukoushetki ja sitten marssimme ristisaatossa - ristin johtamina - Korpijärven rantaan, missä pappismunkki Johannes Parviainen suoritti vedenpyhittämisen. Pyhitetyllä vedellä vihmottiin jokaisen majaoitustilat, kaikki huoneet ja vielä ajoneuvotkin. Minunkin matkailuautoni tuli samalla vihmottua.

Eilen illalla saapuivat meidän ahkerat ja osaavat nuoret lastenohjaajamme Ira ja Essi paikalle ja heillä riittääkin puuhaa, sillä lapsia on melko runsaasti aivan pienestä vauvasta alkaen muutamaan 13-15-vuotiaaseen saakka. Toivottavasti nyt ei sataisi liian usein, että lapset saisivat olla mahdollisimman paljon ulkona ja purkaa liike-energiaansa siellä. Iran ja Essin äiti oli muuten ilmeisesti ensimmäisellä PSHV:n perheleirillä mukana emäntänä hieman reilut 30 vuotta sitten. Näin siis sukupolvien ketju jatkuu tyttärien työvuorolla.

Leiripappeina meillä on isä Johanneksen lisäksi kahtena loppupäivänä isä Sergius Colliander ja leirin kanttorina toimii yksi leiriläisistä, kirkkomusiikin opiskelija Markus Hänninen. Leirillä on oma lääkärikin ja koko leirin toimitaa johtaa johtotroikka, joista aina yksi on käskynhaltijana ja kaksi muuta nöyrinä alamaisina  päivän kerrallaan.

Perinteinen Puroniemen kioskikin an avattu ja erikoisuutena siellä voi ostaa nyt ns. "piikkiin" eli luotolle ja maksaa sitten viikon loputtua pois lähtiessä. Irma ja Seija ovat tehneet meille maittavia aterioita ja ruoka onkin maistunut kiitettävästi ulkoilun ohessa.

Oi kuinka hyvältä räiskäleet maistuivatakaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Illalla paistoimme vielä kodassa Seijan meille tekemästä maittavasta lettutaikinasta räiskäleitä, jotka maistuivat tosi hyviltä. Minäkin sain muuten eka kertaa elämässä syödä nuotiolla käristettyä paahtokarkkia. Kauan piti elää ennekuin tuotakin sai maistaa. Mutta nyt nukkumaan, väsyttää.

HAP
happy